Suopursu

Muksun villahousut

2012-01-30T12:22:00.000+02:00

Minä aloitin kunnianhimoisesti haalareita vuosi sitten. Alle vuoden ikäiselle, tarkoituksena saada vuoden päähän talveksi pojalle haalarit. Pah. Syksyllä totesin, että a) en ehdi saada haalareita valmiiksi ennenkuin ne jäisivät pieneksi b) poika ei edes tarvitse villahaalareita, koska välipukuja on kaapissa vaikka kuinka monta ja kaikkein tärkeimpänä c) minua ei enää kiinnosta yhtään tehdä niitä.

Tuloksena tästä pohdinnasta syntyi villahousut, jotka nekään ei istu kunnolla. Olkoon.

Hyviäkin puolia asiaan liittyy: nimenomaan villahousuillehan meillä olikin tarvetta, ei haalarille. Olen yläasteella kutonut tällaisen söpön lapsen villatakin. Helmineuletta, huolella ja rakkaudella. Säilötty kastemekon kanssa odottamaan käyttäjäänsä, ei puhettakaan, että tätä olisi lahjoitettu kenellekään. Nyt käyttäjä on viimeinkin kasvanut villatakkiin sopivaksi. Malliltaan takki on leveä, niinkuin 90-luvun vaatteet yleensäkin. Ei haittaa. Olen vieläkin ylpeä saavutuksesta.

Ai niin, villahousujen lankana Nalle, takista en tiedä mutta vähän veikkaisin että Nallea saattaisi sekin olla.

Baktus-huivi

2012-01-23T17:23:00.000+02:00

Tänään vietän ensimmäistä äitiyslomapäivää. No jaa, päivä alkaa olla pikkuhiljaa pulkassa, ja se on sujunut juuri niinkuin äitiyslomapäivät tuppaavat sujumaan: ilman mitään mainittavia saavutuksia. Blogin suhteen tämä on vähän kaksijakoinen juttu: voi olla, että tietokoneaikaa olisi hitusen enemmän kuin ennen, mutta on aika epätodennäköistä, että täällä saadaan mitään valmiiksi enää vauvan synnyttyä.

Mutta katsokaa sitä ennen lisää kuvia syksyllä valmistuneista:

Baktus ihanasta Norosta. Kuva on otettu jo tovin aikaa käytössä olleesta huivista, siksi taitteet näkyvät eikä huivi muutenkaan ehkä ole edustavimmillaan. Otin lukuisia kuvia, mutta tässä näkyi värit kaikkein parhaiten (eli huonoista vaihtoehdoista vähiten huonosti).

Ostin syksyllä Lumoavasta Langasta kaksi kerää Noron Silk Gardenia. Ensikosketus Noroon ja... no... Ostin tarkoituksella nimenomaan Silk Gardenia, jos nyt ostaa näin kallista lankaa, niin olkoon sitten koostumukseltaan edes luksusta. Silk Garden (mohair 45 %, silkki 45 % ja villa 10 %) kyllä on sitä. Huivi tuntuu hyvälle kaulalla ja sitä oli kiva neuloa. Mutta joku tässä tökkii. Ehkä se on se, että minä en ihan rehellisesti voi sanoa nauttivani näin riemunkirjavasta lopputuloksesta. Tästä löytyy ihan kaikki värit, siniset, punaiset, vihreät, harmaat, ruskeat, violetit. Toiset sanoo, että on ihanaa neuloa jotain, mikä yllättää upeilla väreillään kaiken aikaa, no ehkä niinkin. Kyllä tätä oli ihan kiva neuloa. Mutta vain ihan kiva, ei upeaa, ei mahtavaa. Todennäköisesti tämän enempää Noroa ei meille rantaudu. (No joo, oli tämäkin reilussa alessa, muuten olisi varmaan vieläkin testaamatta.)

Baktus taas on kiva malli. Niitä voisin kuvitella tekeväni lisääkin. Käytin tähän kaiken langan mitä minulla oli, ja huivista tuli mielestäni hitusen liian napakka pieni kaulahuivi.

Kaikesta huolimatta yksi syksyn suosikkihuiveista. Nyt pakkasten viimein tultua tämä ei kokonsa puolesta riitä lämmittämään, vaan olen vaihtanut vähän isompiin huiveihin.

Perusvillasukat

2012-01-16T20:34:00.000+02:00

Syksyn aikana neuloin itselleni myös ihan perusvillasukat. Lankana joitakin vuosia hautunut Regian sukkalanka, kulutus 60 g. Paitsi ehkä erikoisuutena, että aloitin ne kärjestä, kun en millään saanut varresta päin sopivaa silmukkamäärää. Tämä tarkoittaa siis sitä, että aloitin kertaalleen varresta, totesin että silmukkamääriä pitänee rukata, ja aloitin suosiolla seuraavaksi kärjestä.

Tykkään alottaa sukat kärjestä päin, koska siinä voi säätää silmukkamäärät just sopivaksi. Tavoitteena tällä kertaa olikin saada sukat, jotka istuu paljaaseen jalkaan tiukasti, niin että voin käyttää niitä puuvillasukkien sijaan talvella, kunhan tulee pakkaset. Minä nyt neulon sukkia sen verran vähän ja harvoin, että eri paksuisille langoille ei silmukkamäärät tule mitenkään selkäytimestä.

Ainoa "vika" kärjestä aloitetuissa sukissa on, että varren päättelystä on hankala saada riittävän joustavaa. Tällä kertaa onnistuin, käytin Raikun vinkkaamaan tapaa. Nyt vain tarvitsee muistaa tämä seuraavalla kerralla.

Ja oli näiden sukkien kantapäässäkin jotain erikoista. En vaan meinaa millään muistaa, mistä sen ohjeen bongasin, ja millä nimellä...

Googlettaminen tuotti tulosta tälläkin kertaa. Kyseessä oli Ullasta löytyvä ohje kärjestä neulottuun kiilakantapäähän. Ja sopii minulle mainiosti, minä kun inhoan silmukoiden poimimista kantalapun reunoilta, tässä sen sijaan saa vain kavennella ja lopputuloksesta ei arvaa, kuinka se on tehty.

Tykkään.

Tuplatuplat

2012-01-09T20:30:00.000+02:00

Marraskuussa neuloin itselleni kaksinkertaisesta Dropsin Alpacasta tuplavanttuut. Ohje oli periaatteessa Ullasta, paitsi, ettei sinne päinkään. Tietenkin silmukkamäärät oli aivan erit, lisäksi halusin peukalokiilalliset vanttuut, kun satun vain tykkäämään niistä enemmän. No, idea kuitenkin oli tuolta.

Vanttuut on ihanat ja lämpimät. Niiden kehuttiin Ravelrysssä kestävän myös touhuamista lumessa (eli että alin kerros ei kastu, vaikka päällimmäinen kastuisikin), mutta täälläkään ei ole vielä päästy nauttimaan sellaisesta talvesta, että näin lämpimille vanttuille olisi ollut käyttöä. Toistaiseksi siis odottavat käyttöä koskemattomana.

Origamivalo

2012-01-02T18:00:00.000+02:00

Olen palannut nettiaalloille. Kotikoneemme päätti syksyllä, ettei ole enää kovin yhteistyöhaluinen ja kun ryhdyimme tekemään pientä remonttia, kasasimme koneen yli kahdeksi kuukaudeksi pois käytöstä. Eikä mulla kyllä olisi ollut aikaakaan sitä käytellä, joten ei edes harmittanut. Mutta nyt kuitenkin. Ilmeisesti kannettavan puhdistaminen paineilmalla auttoi jonkin verran, katsotaan miten käy.

Kotiamme koristaa tällä hetkellä askartelemani origamikukkavalo.

Kävin ennen joulua Maakarin järjestämällä non-stop-kurssilla, missä sain ohjeistuksen ja materiaalit. Täytyy myöntää, etten ollut aivan tajunnut, kuinka työlästä tällaisen systeemin taitteleminen oikein on. Että aikuinen ihminen haluaa käyttää aikaansa ja energiaansa taittelemalla paperia!

Työ jäi kurssilla kesken ja jännitin saanko kotona niin paljon omaa rauhaa, että saan taiteltua kukat loppuun. Valmista tuli kuin tulikin ennen joulua. Kyllä siinä nyt mieli lepää oma tekemää paperivalaisinta katsellessa.

Nettiä katselemalla sain jo ensi jouluksikin ideoita. Nyt en tosin enää löydä ohjetta, mutta joka tapauksessa: paperista taitellaan kukka (eri ohje siis kuin yllä käyttämäni) ja se yksittäinen kukka pujotetaan led-valon ympärille. Sitten tämän led-valonauhan (jossa siis useita kukkia, joko joka valoon yksi tai hieman harvemmin) voi virittää koristeeksi ikkunaan, ruokapöydän koristeeksi, porraskaiteeseen... Näytti kuvissa aika hyvältä. Vähän niinku näin tai näin.

Ihmettelenpä, miksi ihmeessä en ole aikoihin muistanut Pinterestiä, jonne tällaiset ideat sais hyvin talteen, niin että löytäis myöhemminkin.

Unipupu

2011-09-18T08:30:00.000+03:00

Ompelukonetta on kesän aikana tullut pariin otteeseen käyteltyä. Minä meinasin ensin mennä kauppaan ostamaan halittavaa unimumeloa muksulle, mutta en sitten mennytkään. Selasin jotain kirjastosta lainattua kirjaa (jonka jo palautin enkä valitettavasti muista nimeä), ja inspiroiduin. Kaivelin laatikosta kankaita ja ompelin pienelle unipupun.

Onhan siinä pieniä puutteita, kuten miksi ihmeessä noin pulskalla pupulla on noin rimpulat jalat? Poika 1-vee ei kuitenkaan ole huomauttaunut epäsuhtaisesta pupusta, joten kai siitä ihan hyvä tuli :) Ei vaan, oikeasti olen tosi tyytyväinen. Ikinä ennen en ole mitään pehmolelua tehnyt ompelemalla, ja minusta tämä onnistui hämmästyttävän hyvin ekaksi yritelmäksi. Kaavoja ei ollut, suttasin lehden aukeamalle vähän muotoja ja leikkasin sitten. Kangas oli jotain vanhaa hametta tai puseroa (ei voi tietää, kun oli valmiiksi leikattu paloiksi) ja sopi erittäin hyvin tähän tarkoitukseen. Tai siis minun mielestä oli ihanan pehmoinen ja sopiva.

Ja tätä mieltä loppukäyttäjä on äitin pupusta. Leiki sinä vain äiti pupulla, minä en ehdi. Maailma odottaa!

Lierimyssy

2011-09-10T21:24:00.000+03:00

Innostuin virkkaamaan Lankapirtin Matleenan Lierimyssyn.

Lankana Novitan se ainoa puuvillalanka jota kaupasta löytyi, kun virkkausinnostus kesällä syttyi. Ostin kolme kerää, ehkä muistaakseni kaksi meni. Lanka oli paksumpaa kuin ohjeessa, olisi pitänyt tajuta vähentää silmukoita. Mutta kun testasin muka, että 120 silmukkaa (vai mitä ne nyt virkatessa on, olen virkannut sen verran vähän että voin puhua ihan puuta heinää) olis sopivasti. Myssy hölskyy päässä vielä pesunkin jälkeen. Ei nyt ihan noin pahasti kuin kuvassa, mutta kuitenki sen verran, että jäi vähälle käytölle.

Ohjeessa aloitetaan lakkiosan alareunasta ja virkataan ylös, lopuksi tehdään erikseen lieri. Ei sopinut minun käsialaan ollenkaan. Olen virkannut sen verran vähän, että sain aloitusreunasta huomattavasti kireämmän kuin varsinaisesta virkkauksesta. Purin ja aloitin uudelleen päälaelta. Siinä ehkä vika, jos aloitusreuna olisikin kiristänyt lakista sopivan kokoisen? :)

Ohje on kuitenkin hyvä, näin kokematon virkkaaja vain tunaroi.

Farkuista hameeksi

2011-09-04T21:00:00.000+03:00

Täältä tippuu nyt näitä vanhoja käsitöitä. Bloggaaminen sinänsä olisi sujunut nopeamminkin, ellei se vaatisi valokuvia. En ollut näemmä siirtänyt yli kahteen kuukauteen kuvia koneelle.

Kesän alussa totesin, että vanhat farkut ei sellaisenaan enää miellyttäneet. Leikkasin saumat auki, lisäsin lahkeista kolmiot keskelle eteen ja taakse - ja tadaa! Minulla oli kesän uusi suosikkihame. Yhdet mustat farkut on odottamassa seuraavaa inspiraatiota, ehkä sitten ensi kesänä.

Nyt kun ilman on jo jonkun verran viilentyneet, kesähameesta ei lohkea enempää kerrottavaa. Nyt siirrän kuitenkin kerralla useampia kuvia koneelle, joten seuraavaa kuvallista postausta ei tarvitse odotella ihan näin kauaa.

Oikein nurin

2011-08-09T17:59:00.002+03:00

Pitkä hiljaisuus. Kesä. Ihana kesä. Kesäloma. Syksy. Jotain on tehtykin, pitkin kesää. Kuvaaminen vain on jäänyt, kun olemme eläneet matkalaukkuelämää. Jospa tässä pikkuhiljaa kuviakin alkaisin tipahdella blogiin. Uusin ihastukseni on ristipistot. Käytin netistä saatavaa ilmaista ristipisto-ohjelmaa Stitch, jonka opettelussa kyllä menee aikaa, mutta muuten olen kohtuullisen tyytyväinen, ainakin toistaiseksi. Tällä hetkellä tehtynä on... öh, noin 7 %. Teen siis pojan 1-vuotiskuvasta ristipistotaulua. Saattaa kestää jokusen vuoden. Lisäksi olen lukenut Kaisa Ikolan Suomen ensimmäisenä neuleromaanina markkinoimaa Oikein nurin -kirjaa. Tämä kirjahan on julkaistu pelkästään pdf-muodossa, koska kustantajat eivät valitettavasti innostuneet asiasta. Kaisa julkaisi sen toukokuussa, mutta pääsin lukemaan sen vasta nyt, koska en osannut päättää, miten korvaisin kirjan lukemisen. Kaisa edellyttää kaikilta lukijoilta jonkin hyvän työn tekemistä, rahan tai käsityön lahjoittamista hyväntekeväisyyteen, verenluovutusta, oman ajan antamista vapaaehtoistyöhön... Vaihtoehtoja oli liikaa, enkä osannut päättää ennenkuin nyt. (Niin, lopulta osuuteni meni MLL:lle.) Luin juuri viimeiset sivut, ja itse tykkäsin. Tarina tempasi mukaansa niin, että oli vaikea irrottaa katseensa näytöltä, vaikka pakko oli, kun on tätä muutakin elämää.

Nimikkohernepussi

2011-06-16T14:20:00.001+03:00

Tää kävi kuus viikkoa töissä, ja sen kyllä huomaa, ainaskin siitä, ettei blogi ole päivittynyt. Mutta kivaa oli taas olla työmaallakin.

Joskus maalis-huhtikuulla valmistui kaks settiä hernepusseja. Idean sain jostain täältä netistä, mutta en näin kaks kuukautta myöhemmin enää muista mistä. Googlettamalla se löytyis, mutten jaksa.

Eli kankaina sekalaiset, värikkäät puuvillakankaat, täytteenä herneitä, riisiä ja makaronia. Koristeena aplikoidut kirjaimet. Myös säilytyspussukoihin jaksoin aplikoida nimet, vaikka koville se otti :)

Nyt kesällä valmistui vielä yhdelle pikkupojalle nimipussit, mutta siitä ei jäänyt todistusaineistoksi kuvaa. Eikä siihen säilytyspussiin ehditty aplikoida kirjaimia, kun pussi ommeltiin puol yks ja bileet alko yhdeltä.

Aika kivat, näin tekijän mielestä. Eikä poikakaan ole valittanut :)

arvontavinkki

2011-05-05T21:04:00.002+03:00

Osallistukaa Lumoavan langan arvontaan! Hopi hopi!

Ei mulla muuta :D

Jacques Cousteaun pipo

2011-05-03T19:32:00.001+03:00

Kevät parhaassa terässä, ja täällä esitellään pipoa. Just joo. Puolustaudun vain sillä, että tämä pipo on valmistunut kyllä jo maaliskuussa. Bloggaaja on vain pitänyt taukoa ja lomaillut.

Ohje Punaisen sydämen torpasta, naisen silmukkamäärillä. Kulutus Garnstudion Merino Extra Fine 85 g. Lanka oli mukavaa, mutta sisälsi paljon solmuja. Turhauttavan paljon 50 g keräksi.

Bloggaaminen on näin hidasta, koska minulla on ollut niin monta rautaa tulessa, että vapaahetket on tullut käytettyä johonkin muuhun kuin bloggaukseen. Kannoin vierashuoneeseen miehen mummon vanhan neulekoneen, ja olen nyt yrittänyt tulla sinuiksi sen kanssa. Vielä ei valitettavasti ole mitään esiteltävää siltä saralta.

Lasienkeli

2011-04-26T08:44:00.001+03:00

Kävin tuossa alkukeväästä yhden viikonlopun mittaisella lasitöiden intensiivikurssilla. Kurssi tuli valittua niinkin ammattimaisesti kuin etsin ystäväni kanssa jotain kurssia, mitä tahansa, jonne pääsee kotoa hetkeksi pois. Viikonlopun mittaisia huovutuskursseja olisi ollut vaikka kuinka, mutta sitä ei tällä kertaa haluttu. Lasikurssi kesti sitten sopivasti vain kaksi päivä, ei kolmea kuten moni muu.

Itse olen tehnyt joskus viistoista vuotta sitten viimeksi lasitöitä muistaakseni kolmen kurssin verran. Ihan kauheesti ei lasin leikkaamisen taito ollut enää hyppysissä. Pakko myöntää, että hieman hirvitti, kun muut tuli kurssille kantaen laatikoittain tarvikkeita ja itse olin varustautunut ainoastaan eväsrepulla :) Mun lasitkin oli nimittäin ystävällä.

Kurssi meni hyvin, oli kivaa, ja tavoitekin täyttyi: päästiin hetkeksi pois kotoa. Ja saatiin valmiit lasienkelit ikkunaan ripustettavaksi. (Ja jos enkeli tai kuu näyttää jotenkin omituiselta, niin vetoan siihen, että kuvakulma vääristää.)

Kypärälakki

2011-03-31T08:54:00.002+03:00

Kuka muistaa lapsen kypärämyssyn, jonka tein syksyllä? Ei se mitään. Se on kuitenkin ollut todella hyvä ja mieleinen. Kun se valmistui, mies vinkkasi, että hänkin vois käyttää kypärän alla neulottua kypärälakkia. Näin kauan meni, ennen kuin se valmistui, ja voi olla, että käyttöön pääsee vasta ensi talven pakkasilla.

Aikuisen kypärälakki on tehty kokonaan ilman ohjetta, mutta samalla mallilla kuin lapsenkin versio. Lankana on Garnstudion Fabel, jota kului n. 120 g.

Tähän projektiin ostin paksumpaakin lankaa, jonka kuitenkin kotiin tultuani totesin olevan epäsopivaa. Ravelryssa kerrottiin sen lörpsähtävän melkoisesti käytössä, ja arvelin, ettei lörpsähtänyt ylisuuri kypärälakki ehkä olis miehen mieleen. Siitä langasta tuli sitten pipo. Luultavasti mulle, ellei se sitten lörpsähdä niin, että joudun antamaan sen eteenpäin.

Kevät tulee niin mieletöntä vauhtia, että talvineuleiden teko taitaa saada pian jäädä kesätauolle.

Ja tuo pikku murunen, jonka kädet näkyy kuvassa, täyttää huomenna 1 vee. Emme juhli, olemme matkoilla :) Noh, juhlimme matkalla, mutta ihan pienesti vain.

Kangaspussukoita

2011-03-24T08:41:00.002+02:00

Ompeluinnostus iski tuossa joku sitten, ja nämäkin pussukat ovat olleet valmiina jo viikkoja. En ole kuitenkaan saanut aikaiseksi siirtää kuvia tänne bloggeriin, joten postaus vasta nyt.

Olen tullut siihen tulokseen, että mitä vähemmän mulla on käsityöaikaa, sitä enenmmän löytyy keskeneräisiä käsitöitä. Eilisen laskutoimituksen perusteella keskeneräisiä oli seitsemän, niistä tosin kaksi sellaista, joita en ole vielä ehtinyt edes aloittaa, olen vain katsonut langat valmiiksi. No, mutta silti. Viis? Mukana ristipistoja, huovutusta, lasityö, neuleita.

Keskeneräisten määrä ei ole sinällään ongelma, mutta se on, jos ei ole mihin panna niitä. Levällään ollessaan ne kiinnostavat vähän turhan paljon äidin pikku apulaista. Ratkaisuksi ompelin läjän käsityöpussukoita. Kaikki eivät kuitenkaan jääneet itselle, koska olihan mulla entisiäkin käsityöpusseja. Pusseista ainakin kolme on jo löytänyt uuden kodin.

Kaava on tulostettu täältä. Valitettavasti aivoni eivät kuitenkaan käyneet ihan täysillä, että olisin täysin (ollenkaan) ymmärtänyt ompeluohjetta. Ompelun suhteen noudatinkin pääosin SK11-12/2007 ollutta pussukan ohjetta. Tosin laiskuus iski niissä kohdin, missä kehotettiin ompelemaan käsin, ja nekin kohdat hurautin koneella.

Ihan kivoja, käyttökelpoisia pussukoita tuli, ainakin omasta mielestäni.

Kauluri

2011-02-24T17:52:00.002+02:00

Tammikuussa neuloskelin itselleni kaulurin Novitan Windista. Kaulurin malli on Kalastajan vaimolta ja täytyy myöntää että siellä Johannan päällä se näyttääkin paljon tyylikkäämmältä. En tiedä, en jotenkin osaa käyttää tätä yhtään. Liian iso ehkä. Toimii kyllä kaulurina, jos sen kiepauttaa kaksinkerroin.

Käytin kaikki varastossa olleen langan, 250 g, koska halusin siitä eroon. Alunperin langasta piti tulla jotain muuta, mutta sitten lopulta tuntui, ettei tuo 5 kerää oikein riitä mihinkään. Niin, että sitten siitä tuli kauluri. Katsotaan, osaanko käyttää tätä, vai puranko jossain vaiheessa koko tekeleen.

Aurinkoa ja päivänpaistetta

2011-02-17T17:29:00.000+02:00

Eilen oli oikea hyvien uutisten päivä! Kaiken huipuksi Tiukkapipo-vaihtopakettini saapui, ja aah, se on ihana.

Kyseessä on Ravelryssa järjestettävä TSVII, ja sain aurinko-teemaisen paketin Jaapalta. Kiitos!

Paketista kuoriutui ihania aurinkoisia Puffa-lankoja, jotka päätynee isona hyvänmielen sukiksi minulle. Tai joksikin muuksi. Sitten oli punainen Bambu-tiskirätti, herkkuja ja pikku pussukka, joka on just soppeli erinäisen käsityösälän (kuten sakset, jotka on aina hukassa) säilyttämiseen. Sitten mun tarvii enää löytää tämä pussukka...

JaaPa on myös kutonut minulle ihanat ohuet villasukat, jotka ovat juuri sopivan kokoiset ja väriltään just minua.

Kiitos vielä kerran mukavasta paketista! Tämä lämmitti mieltä kovasti.

Oma pakettini makaa vielä täällä. Se on melkein valmis, joten tarttis vain tareta viedä se postiin.

Ärsytyksiä

2011-02-01T12:23:00.001+02:00

Miia-Rebekka julkaisi ensimmäisenä oman listansa siitä, mikä neulomisessa ärsyttää. Sen jälkeen muutamat muutkin on tehneet samoin.

En minä harrastais, jos en tykkäis, mutta toki niitä ärsytyksiäkin löytyy.

1. Kappaleiden yhdistäminen. Paloista kudotut villapaidat on niin ärsyttäviä koota. Siksi olenkin päättänyt, että seuraava(kin) paita/takki on saumaton.

2. Villasukan kantalapun silmukoiden poimiminen, tai silmukoiden poimiminen ylipäänsä. Siksi täällä näkyy niin vähän sukkia. Ei se vaikeaa ole, kyllä minä sen osaan. En vaan tykkää.

3. Päättely. Kauluri on odottanut kaks viikkoa muuten valmiina päättelyä. En tykkää, enkä varmaan osakaan kunnolla niinku pitäis.

4. Se, ettei lopputulos sitten näytäkään siltä, kuin mallin päällä ohjeen kuvassa. Minen osaa käyttää sitä ylimuodikasta kauluria, joka vain kiepautetaan kaulaan, tai myssyä, joka näyttää kaikkien muiden päässä älyttömän hyvältä. Tai kun villapaidassa ei saakaan käsille liikkumavaraa, tai saa liikaa ja koko neule näyttää teltalta. Hyvä viikkojen ja kuukausien työ menee ihan hukkaan, kun valmis työ sullotaan kaapin perälle.

5. Kaaviot, jotka ei suostu tulostumaan mustavalkoisena oikein. Esim. joskus huiviohjeessa on ollut sekä harmaita että punaisia ruutuja, sorry vaan, kaikki näyttää tulostettuna harmaalta. Sen seurauksena mulla on puoli huivia neulottu siten, että siellä missä piti olla helmi, onkin nurja silmukka. Vaikken minä mitään helmiä olis kuitenkaan jaksanu laittaa.

Omena-laukku

2011-01-25T19:16:00.004+02:00

Olen pitkän aikaa ihaillut blogeissa eri ihmisten ompelemia laukkuja ja kasseja. Siitä virisi halu kokeilla, osaisinko tehdä itse. Tämä laukku on siis syntynyt kokeilun halusta, ei niinkään tarpeesta. Mutta pakko sanoa, että olen erittäin tyytyväinen lopputulokseen, tämä on laukuksi - no, mulle just sopiva.

Alunperin kiinnostuin Phoebe Bagin ohjeesta, ja tulostinkin sen, mutta päädyin siihen, että se on liian pieni toiveisiini nähden (vaikka tokihan sitäkin olisi voinut suurentaa itse...) Itse asiassa, nyt kun aloin etsimään kyseistä laukkua, niin varmaankin tämä JaaPan postaus viime kesältä herätti sen laukku-innostuksen.

Sitten löysin yhden toisen ilmaiskaavan, jonka nimeä en edes muista, ja aloitin jo sillä ohjeella. Tajusin kuitenkin jo ennen kankaiden leikkaamista, että siinä on liikaa rynttyjä makuuni. Se siitä sitten. Onneksi löytyi toinen ohje, jossa sivuille ei kuulu laskoksia. Eikä ylimääräisiä saumoja.

Tämän laukun nimi on, tai ainakin alunperin oli, Hobo Bag. Alkuperäinen kaava ja ompeluohjeet, tosin kaavasta ei paljon muokkausten jälkeen jäänyt mitään jäljelle. Levensin kaavaa ja muokkasin sitä vähemmän kaarevaksi, suorakaiteen muotoisen pohja/sivuosan muotoilin keskeltä (eli pohjasta) reilusti leveämmäksi ja hihnoja pidensin reippaasti, koska en tykkää liian lyhyistä hihnoista laukussa. No, jäi siitä ohjeesta tuohon hihnaan rusetti. Hihna koostuu siis kahdesta erillisestä hihnasta, jotka solmitaan yhteen. Hauskaa :)

Laukun sisälle ompelin kaksi reilunkokoista vetoketjutaskua. Nyt laukkuun sopii hyvin vaipat, vauvanruoat, vaihtovaatteet, pari lelua, harsoja ja kaikkea muuta tarpeellista. Oma lompakkokin ehkä. Töihinpaluuta ajatellen mitoitin laukun niin, että sisään mahtuu reilusti A4-sälää, tietenkin olettaen että ne vaipat on tyhjennetty alta pois. Kurkistus sisäpuolelle paljastaa vuorena käytetyt jämäkankaat. Mustaa kangasta olisin laittanut, jos olisin malttanut odottaa kangaskauppaan pääsyä. En malttanut, koska piti saada tehdä nyt heti kun lapsi nukkuu (eikä ole kiskomassa ompelukonetta johdosta alas), joten nyt siellä loistaa kukkameri.

Sen verran ompelukärpänen puraisi, että monta muuta suunnitelmaa ompelukoneelle on mielessä. Yllätin itseni jopa selaamassa nettikangaskauppoja ja haaveilemasta kesämekkokankaista. Tammikuussa!

Uunikintaat

2011-01-18T19:06:00.001+02:00

Äidilläni on lahjaksi saadut neulotut uunikintaat, jotka olen todennut tosi näppäriksi. Paremmat kuin pannulaput tai kaupasta ostetut patakintaat. Tuossa ennen joulua sitten päädyin tekemään itselleni vastaavat. Lopputulos oli paksumpi ja jämäkämpi kuin olin toivonutkaan, mutta ajaa asiansa. Ja eipähän pala näpit! (Joku muu paikka saattaa palaa, nimimerkillä poltin käsivarteni kyynärpään yläpuolelta, kun testasin näitä jo ennen langanpäättelyitä. Mutta sehän ei ole uunikinttaiden vika, jos käyttäjä päästää kuuman peltin käsistään.)

Käytin yhtäaikaa neljää villasekoitelankaa ja lisäksi varastoista löytynyttä pellavalangan jämää, puikot oli muistaakseni 5,5. Ehkä yksi lanka vähemmän olisi antanut hivenen rennomman tuloksen, mikä ei olisi ollut lainkaan pahitteeksi. Tai sitten isommat puikot.

Mallia ei sen kummemin ole, täytyy vain kutoa reilunkokoiset vanttuut. Jälkeenpäin hoksasin, ettein kyllä edes testannut (tai edes ajatellut) mahtuuko nämä miehen käteen. No, käyttäköön patalappuja, jos ei kinttaat mahdu. Ja nämä eivät siis ole huovutetut, kun eivät käytetyt langatkaan suurimmaksi osaksi ole huopuvia lankoja.

Mainio jämälankaidea, suosittelen! Jos joku lanka loppuu, niin sen voi helposti vaihtaa kesken työn. Kiitokset tädille ideasta!

Olen muuten ruvennut ihan urakalla tilailemaan juttuja ulkomailta. Sain viime viikolla e-baysta tilaamani setin bambuisia pyöröpuikkoja 19 kpl hintaan 9,5 euroa postikuluineen Suomeen. En ole vielä testannut, mutta tuohon hintaan nähden vaikuttavat ihan hyviltä ja käyttökelpoisilta. Sitten on muutamia yllärijuttuja tulossa yhteen käsityövaihtoon. Ja ihan vähän itsellekin, mutta ei paljon.

Muuten käsityörintamalla ideoita on kuhisemalla, kun vaan joku ehtis toteuttamaan niitä. Kun Mari esitteli tekemänsä ristipistotyön poikansa kuvasta, minä sain ahaa-elämyksen. Minäki tahon. Onneksi poikasen 1-vuotispäivä on vasta tulossa, ehdin harjoitella Stitch-ohjelman käyttöä (linkki ilmaiseen ohjelmaan Marin tekstissä, en nyt jaksa linkittää itse) ja pohtia perusteellisesti, onko järkevää haaveilla pistellystä taulusta, kun viime vuosien suurin ristipistosaavutus on vuosi sitten tehty pienen pieni joulutaulu, joka oli odottanut tekijäänsä aika monta vuotta.

Toistaiseksi olen harjoitellut hääkuvalla (joka sekin näyttäisi mielikuvissani hyvältä seinällä, ihan siinä pojan kuvan vieressä) ja todennut, että ainakin Mari oli oikeassa värien suhteen: ohjelma antaa ihan hulluja värejä. Valokuvan vaalentaminen jo ennen ohjelmaan lataamista auttaa hieman, mutta ei riittävästi. Minun ongelma on se, että koska en varsinaisesti harrasta ristipistoja, ei mulla myöskään löydy kotoa lankoja värimalliksi. Muutamia sävyjä kävin ostamassa, ja totesin, että aidot langat ja ohjelman antamat värit, siis mille väri näyttää ruudulla, eivät myöskään oikein täsmää. Hankalaa!

Rauhallista Joulua!

2010-12-23T13:01:00.003+02:00

Toivotan kaikille lukijoille oikein hyvää joulua! Huolimatta ainakin täällä meillä vallitsevasta pakkaskelistä odotamme peikonpojan kanssa ensimmäistä joulua innolla.

Joulunodotusmusiikkina ajankohtainen artisti (Hyvä Suvi ja Oulun kuoro!) kauniilla joululaululla.

Ihan vaan tavallinen villapaita

2010-12-19T18:10:00.003+02:00

Saanhan silti olla ylpeä saavutuksestani, saanhan? Vaikka tässä ei olekaan mitään erityistä, ihan vaan tavallinen villapaita, ihan tavallisesta langasta. Ei mitään mallineuletta, ihan vaan sileää ja helmoissa joustinta.

Langat on ostettu pari vuotta sitten silmälläpitäen ihan toista pusero-ohjetta. Ja sitten melkein heti kuulin Ravelrystä, että Novitan Saana on jokseenkin epäkelpoa paitalankaa, joka venähtää sekä leveyttä että pituutta aivan älyttömästi. Latisti neulonta-innon aika totaalisesti. Nyt valmis paita on kasteltu ja kuivattu, eikä mitään ihan älytöntä venymistä tapahtunut. Tai itseasiassa tapahtui oletettua vähemmän, jouduin jatkamaan helmaan pituutta. Lankaa muuten kului n. 500 g.

Viime syksynä käymäni Tuulian paitapaja vakuutti minut siitä, että seuraava paita, jonka teen, neulotaan ylhäältä alas. Eikä se ole raglan. Ensimmäiseksi mittojen mukaan tehdyksi TTS-paidaksi arvelin olevan ihan fiksua valita peruspaita, jonka kanssa opetella tekniikkaa. Seuraavaan onkin sitten haaveissa palmikoita. Tai pitsiä. Ja siitä seuraavasta tulee neuletakki.

Mutta vaikka kyseessä onkin ihan tavallinen peruspaita, niin sehän istuu kuin minulle tehty, niinkuin siis tietenkin onkin. Hihat alkaa sieltä mistä pitääkin, eikä puolestavälistä käsivartta, kuten usein. Jos paitaa vielä neulon, niin ensisijaisesti ajattelin käyttää TTS-metodia.

Jos tuosta Tuulian ohjepaketista vielä sananen. Se on siis enkuksi, ja itse sain sen osallistuttuani Tuulian pitämään paitapajaan. Henkilökohtainen ohjaus ilman muuta auttoi, samoin kuin suomenkielinen pikkupaidan ohje, josta saatoin tarkistaa miten esim. kavennukset oli tarkoitus tehdä. Mitat ja silmukkamäärät sitten siitä oikeasta taulukosta, johon syötettiin mitat ja langantiheys. Taulukon lisäksi ohjeeseen kuuluu paksu ohjenivaska siitä, kuinka suunnitella ja neuloa oma paita, ja esimerkiksi vinkit niistä kavennuksista, silmukoiden luomisista, rinnanmuotoiluista jne. Yhtään asiaa ennakkoon tuntematta paksu nippu vieraskielistä tekstiä olisi ehkä pelottanut, mutta pakko myöntää, että hyvä apu se oli, paitapajasta huolimatta. Tai ehkä siksi että pajasta oli kuitenkin kulunut suhteellisen pitkä aika ennen tositoimiin käymistä.

Olen innossani saatuani kivan, sopivan kokoisen paidan aikaseksi, vaikka kieltämättä olisin tällä hetkellä valinnut jonkun muun värin...

Syksyn lehdet

2010-11-30T21:16:00.001+02:00

Lankakomero julkaisi syksyllä ohjeen mysteerihuiviin 22 lehteä. Päätin osallistua - valitettavasti vain en ehtinyt edes aloittaa kun koko homma oli jo ohi. Ja tuskinpa sillä aloituspäivällä on niin edes väliä, huivi oli kuitenkin melkein kaksi kuukautta kesken...

Huivi on pieni, kaulahuivikokoa. Lämmittää itseasiassa nytkin kaulalla. VillaMokan Mokkasukkalankaa Joonas-värissä meni 85 g. Lanka on kivaa, sopis varmaan sukiksikin. VillaMokka nimeää lankojaan kivasti. Ostoksilla ollessa houkutteli kovasti eräs toinen miehen nimi, nimittäin oman mieheni. Valitettavasti se lanka oli vaaleanpunaista, enkä nähnyt sitä sen paremmin mieheni, itseni kuin poikammekaan päällä (tai siis kuvittelin vielä siinä vaiheessa langasta tulevan sukkia).

Huivin ohje on tällä hetkellä tarjolla maksullisena. Moni huivin tehnyt on vakuttanut neulovansa ohjeella tulevaisuudessakin huiveja. Minä ehkä kuitenkin siirrän katseeni uusiin koitoksiin. Ehkä sitten joskus, kun en enää joudu keskeyttämään työtä viiden minuutin välein. Pakko sanoa, että varsinkin aluksi tuntui haasteelliselta seurata mallikertaa, toki tuo välikuvio oli helppo. Kiva ohje kuitenkin, vika on enemmänkin minun päässäni kuin ohjeessa.

Ja valmis huivi sinällään on ihana! Ehkä kivoin huivi mitä olen tähän mennessä tehnyt. Vai tuntuuko minusta vain siltä, että uusin on aina se kivoin... Mutta tämä ei ole liian iso, kuten monet minun huivit tuppaa olemaan.

Lopuksi vinkkaan vielä päivän piristykseksi muutaman linkin.

Mummo-sarjakuva talvesta sai hymyn huulille.

Huomenna kun alkaa joulukuu, niin ainaskin Kummitustalossa on tuloillaan joulukalenteria. Samoin Dropsin sivuilla on joulukalenteri.

Kypärämyssy

2010-11-23T20:26:00.004+02:00

Sitä voi joskus itsekin ihan yllättyä käsityön lopputuloksesta. Hauskaa on, jos joskus voi yllättyä positiivisesti. Tätä lapsen kypärälakkia neuloessa meinasi epäusko vallata aika monesti.

Ohje on Garnstudiolta. Käyttämäni lanka (Step) osoittautui aika paljonkin ohjeen lankaa ohuemmaksi, ja mallitilkun jälkeen oletin voivani ottaa isomman koon silmukkamäärät ja oikean koon pituusmitat ja saada suurinpiirtein oikeankokoinen myssy. Ehkä se olis onnistunutkin, mene ja tiedä. Hyvän matkaa neulottuani totesin kuitenkin sovituksessa (jota on jokseenkin haastavaa tehdä puikkojen kera, kun täytyy varoa ettei ne pistä vilkasta 7 kk ikäistä silmään), että myssy tästä kyllä saattaa tulla, jos ei nimittäin pidä lukua siitä ettei se peitä otsaa eikä korvia. Ei ihan vastannut alkuperäistä tarkoitusta.

Myssyyn oli kuitenkin uhrattu jo aika monen päivän neulonta-aika, jota oli sitäpaitsi automatkustamisen vuoksi ollut poikkeuksellisen runsaasti. Samaan tilanteeseen pääsy veisi todennäköisesti viikkoja. Puhumattakaan motivaatio-ongelmista kutoa uudelleen jo kerran tehtyä. Päätin yrittää toisin: teen lopuksi kasvojen aukon ympärille joustinneuleen, joka kuroo aukkoa pienemmäksi. Jatkoin tästä syystä myös kaulaa vähän alemmas.

Ennen joustimen neulomista myssy oli kun olikin vähän kinttanan oloinen. Kun sitten lopulta oli valmista, yllätyin itsekin, kuinka hyvä lopputuloksesta tuli. Sehän sopii hyvin! Peittää sen mikä tarvitseekin, joustaa ja on kiva pukea päälle. Joustinneule tosin tekee rantuja pojan päähän, mutta mikä nyt täydellistä olisi ;)

Ja jos sovittaminen oli haasteellista, niin eipä ole kuvaaminenkaan paljon sen helpompaa. Yllä oleva oli lukuisista edestäpäin otetuista kuvista ainoa, jossa malli ei yritä saada kameraa omaan käteensä. Takaapäin kuvaaminen on paljon helpompaa, mutta niistä kuvista ei juurikaan saa selvää tuosta mainostamastani joustinneuleesta :)

Täydellisen kännykkäpussin metsästys

2010-11-07T10:12:00.001+02:00

Minulla on jonkin aikaa ollut meneillään täydellisen kännykkäpussin metsästys. Tein ensimmäisen koeversion ennen Oulun käsityömessuja, ja totesin homman oletettua haasteellisemmaksi. Yritin messuilta etsiä mieleistä kännykkäpussia, mutta en ollut tarjontaan tyytyväinen, harjoitukset siis jatkuivat.

Kuvissa esiintyy kolmas harjoituskappale ja se on kaukana täydellisestä. Riittävän hyvä kuitenkin päästäkseen käyttöön. Sen verran työlästä tällainen näprääminen myös on, että voi olla myös viimeinen kännykkäpussi, jonka minä teen.

Kuvissa pussi esiintyy molemmilta puoliltaan. Toisella puolella on tarranauhalla kiinnittyvä läppä, toisella puolella niin ikään tarranauhalla kiinni oleva tasku. Tasku oli se ratkaiseva asia, jonka vuoksi en löytänyt mieleistä valmiina. Tasku ja sisällä pehmusteena oleva fleece-pussi. Jollen olisi ollut vailla niitä, olisin helposti löytänyt nättejä pusseja. Ja toisaalta: sellaisen pussin olisin kyllä tehnytkin käden käänteessä. Nyt joka versioon tuli enemmän ja enemmän saumoja, kun en saanut roikotusrenksua ja taskua muuten asettumaan nätisti.

Päällikangas on palalaarista vuosia sitten ostettua, sisäfleece jostain vanhasta vaatteesta leikattua.

Ja niin, se ratkaiseva askel tässä kolmannessa versiossa oli ommella sisäpussi ja päällipussi erikseen. Sen jälkeen kaikki oli lastenleikkiä.

Pojan kaulahuivi

2010-10-31T09:40:00.000+02:00

Syksyn viileiden ilmojen tultua iski akuutti kaulanlämmiketarve peikonpojalle. Jos haalarin kiskoo ylös asti kiinni, vetoketjun yläosa peittää kasvot nenään saakka, jos sen jättää auki, rintamus paistaa haalarin aukosta. Kauluri olis varmaan parempi, mutta siitä mulla on visio, ja se vaatii enemmän neulonta-aikaa kuin tähän tarpeeseen oli mahdollista. Tai oikeastaan se on jo aloitettu, eikä sujunut ihan niin jouhevasti kuin kuvittelin. Liikaa sooloilua langanvalinnassa.

Huivin lankana jokin jämälanka, luultavasti 7 veljestä, jota kului 36 g. Huivista tuli leveämpi kuin ohjeessa (ylläri, ylläri...) kun käytin Nallelle suunniteltuja silmukkamääriä. Ohje löytyy Ullasta.

Toimii hyvin, eikä jätä kaulalle paksua möykkyä kun pysyy kiinni pujottamalla. Hyvä valinta.

Vilautanpa myös keskeneräistä työtä. Neulepaita Novitan Saanasta Tuulian menetelmällä saumattomana ylhäältä alaspäin. Niin kauan kuin pääsin hiha-aukkojen ohi, neulominen oli jännittävää: tuleeko tästä mitään, voinko jo sovittaa (kyllä!), mites nää lisäykset ja kommervenkit tehtiinkään. Helma sen sijaan oli puuduttavan tylsää, ja nyt taistelen itseäni vastaan jotta saisin myös hihat tehtyä tähän. Kuvan ottamisen jälkeen helma on siis jo päätelty.

Aa-ee-oo Aeolian

2010-10-19T16:41:00.008+03:00

Ennen muksun syntymää päivät, jotka muodostuivat viikoiksi, olivat todella pitkiä. Mitä tekee neuloja? Aloittaa enkelinhiuksen ohuesta langasta pitsihuivia. Ja varmuuden vuoksi valitsee mallin, jonka kuvio vaihtuu jatkuvasti, ettei ulkoaopettelun mahdollisuuttakaan jää. Tuskissani minä ehdin jo maaliskuussa väittää, että huivi syntyy ennen lasta. Ei kuitenkaan.

Jossain vaiheessa sain intoa tarttua puikkoihin uudelleen. Päätin, että kerros kerrallaan huivi etenee, vaikka hitaastikin, ja valmistuu joskus. Nypyt tosin meinasi tuottaa tuskaa, kunnes keksin kohtuullisen tavan tehdä niitä. En silti tykännyt, joten toivottavasti muistan jatkossa vältellä ohjeita, joissa vaaditaan nyppyjä.

Huivi etenikin hyvin, kunnes tuli seuraava ongelma. Lanka loppui kesken. Jos 100 g enkelinhiusta ei riitä, kyseessä on luultavasti pitsihuivin muotoon rakennettu teltta, mutta purkaminenkaan ei houkutellut. Kun neuloja on hädässä, apuun rientää Ravelry. Huutelin siellä, löytyykö keneltäkään vajaata kerää. Marilta löytyi melkein täysi kartio, hänelle kun oli käynyt juurikin samalla tavalla, lanka loppunut hilkkua ennen loppua. Marilta siis sain ystävällisesti lankaa huiviini. (Ja sain lopultakin tekosyyn hankkia itselleni PayPal-tunnukset, että sain lähetettyä Marille vastalahjan. Tää voi vaan olla lopun alkua, kun maksuvaikeudet ei enää estä katselemasta tavaraa maailmalta...)

Mallina on Aeolian Knittystä, ilman helmiä. Lankana Xie, 100 % bambulanka. Huivi on tärkätty perunajauhovedellä, jotta pingotuksella olisi edes teoreettinen mahdollisuus pysyä mahdolliseen tulevaan käyttöön saakka. Ja muuten: mulla ei ole ainuttakaan mekkoa näin omituisen värisen huivin kaveriksi. Jos tarkoitus olisi käyttää huivia jossain, siinä saattaisi olla pienoisen paniikin aihe. (Eiku siis... onhan tätä tietenkin tarkoitus käyttää. Nyt minä vain odottelen kutsua häihin tai muihin vastaaviin tilaisuuksiin...)

Kuvat on mitä on, kuvattu illalla hieman ennen hämärän laskeutumista. Salama saa osan kuvista näyttämään siltä, että olisin käynyt salaa yöllä kuvaamassa, mutta en kuitenkaan. Huiviin kietoutumiskuvia ei tällä kertaa ole luvassa, haravoin nimittäin pihalta lehtiä ennen kuvien ottoa, ja haravointiasuni ei kauhean hyvin sopinut yhteen huivin kanssa.

Knoppitietona kerrottakoon, että viimeisellä kerroksella pääteltäviä silmukoita oli ohjeen laatijan mukaan 983, ja se todellakin tuntui siltä, tai ehkä vielä hieman enemmältä. Päättelinkin tätä reilusti toista viikkoa. Pienempikin huivi olisi riittänyt, mutta en todellakaan arvannut ensimmäistä lehtikuviota tehdessäni, kuinka paljon reunus oikeasti syö lankaa. Paljon. Bambulankaa oli kiva neuloa ja valmis huivi tuntuu ihanalta, kiiltävältä ja pehmeältä. Kaikki juhlahuivilta vaadittavat ominaisuudet siis. Tykkään, tykkään, tykkään. Nyt vaan niitä juhlia, että pääsen ulkoiluttamaan tätä!

Hirviruukku

2010-10-12T18:40:00.002+03:00

Koska muutama viikko sitten alkoi taas hirvenmetsästysaika, ja koska en usko olevani ainoa, joka kaipaa siihen uusia makuja, niin jaan nyt teille pari kertaa käyttämääni hirviruukun ohjeen. Tämä on mukaelma useista netin syövereistä löytyneistä härkäruukun ohjeista.

Hirviruukku

4 annosta

500 g suikaloitua hirvenlihaa

4 pientä sipulia

paprikaa

sieniä, jos tykkää. Jos ei, niin voi jättää poiskin.

mausteita reilusti mm. lihaliemijauhe, pippurisekoitus, riistamauste, valkosipuli.

Ruskistetaan pannulla.

Lisää

1 rkl kurkkusalaattia

1 tl hunajaa

1 prk tuorejuustoa, makuna vaikka pippurinen

2 dl ruokakermaa

Haudutetaan 1,5 tuntia, itse heitin 200 asteiseen uuniin. Nautitaan.

Toisella kerralla, josta kuvakin on, tein vähäkermaisempaa versiota, kun sattui olemaan tuplamäärä lihaa. Voi varmaan arvata, ettei se tehnyt maulle hyvää, mutta ihan kelpo ruokaa siitäkin tuli.

Ja on täällä tehty käsitöitäkin. Huivi-KAL, johon aioin osallistua, on itselläni vielä kesken, vaikka useimmat huivin tehneet kehuivatkin helppoutta ja nopeutta. Sanonpahan vaan, ettei se lehtikuvio niin kauhean helpolta tunnu, kun yrittää neuloa sitä lapsenhoidon ohella. Puikoilla lehtihuivi kuitenkin on, lankama Mokkasukka, joka tuntuu aika kivalta. Olis varmaan toiminut sukkinakin. Ehkäpä sitä täytyy hankkia lisää.

Käsityömessuilla tuli käytyä, mukaan tarttui käsityötarvikkeista kuitenkin vain yksi kerä lankaa ja parit puikot. Niitä esittelen joskus, kunhan pääsevät käyttöön. Kävimme kahvilla (ja maidolla) samaan aikaan kun muut pitivät miittiä läheisessä pöydässä, mutta valitettavasti seurueeseen kuuluneet kaksi puolivuotiasta pitivät tehokkaasti huolen ajankäytöstä, enkä päässyt moikkaamaan.

Seuraavalla kerralla ajattelin esitellä erään astetta isotöisemmän työn, joten sitä odotellessa... (On se jo kuivumassa.)

Mysteeri KAL

2010-09-16T14:46:00.004+03:00

Tulin vain kertomaan, että ajattelin osallistua Lankakomeron uuteen mysteerihuivi-yhteisneulontaan.

Juu, entisetki työt on kesken, mutta ei toivottavasti kauaa, ja Lankakomero lupaili viestissään pientä huivia. Lanka löytynee omista varastoista, mutta on vyyhdillä, ja minähän en aio keriä sitä käsin. Voi siis olla, etten pääse aloittamaan ihan vielä perjantaina, kun ensimmäinen vihje julkaistaan. Taitais olla tarpeen tehdä kerijälaitteen tilaus pikaisesti.

ET-kassi

2010-09-04T12:14:00.002+03:00

Keväällä virkkaamani kassi ei ole päässyt käyttöön, mutta silti tykästyin ohjeeseen niin paljon että tein toisenkin. Tällä kertaa lankana Novitan Suvi, 4 kerää, jotka meni melkein kokonaan ohjeen mukaiseen kassiin. Tämä kassi on ensimmäistä isompana myös käytössä.

Ohjeena siis ET-kassi.

Toinen kuva kääntyi jostain syystä hassusti kyljelleen, mutta olkoon. En jaksa alkaa kikkailemaan, kun tuollaisesa kassin kuvassa nyt on suurinpiirtein se ja sama onko se vaikka ylösalaisin. Käyttöä helpottamaan kaivoin nappivarastoistani napin, jotta kaikki kamppeet ei leviä pitkin pihoja, ja varsinkin pitkin autoa kun yleensä heitän kassini penkille tai jalkatilaan suhteellisen huolettomasti. Harkinnassa on ollut lisätä vielä pari nappia, jotta koko suuaukon saisi tarvittaessa suljettua. Napinläpeä ei tarvita, kun kuviossa on noita reikäkohtia, joista sopivan napin saa pujotettua läpi. Langat on tulleet aikoinaan jostain vaihdosta, ja pitkään (öö, ehkä pari vuotta) mietin, mitä niistä tekisin. Kaksi kerää kumpaakin väriä kun tuntui vähältä yksinään, ja yhdistämiseen taas piti miettiä sopivaa projektia. Kassi on kummitellut mielessä pitkään, mutta vasta nyt pääsi toteutukseen asti. Olen tyytyväinen, enkä enää ihmettele, että ET-kassi on tullut niinkin suosituksi.

Poitsun peitto

2010-08-28T12:18:00.003+03:00

Jokunen viikko sitten tein kangaskauppakierroksen pojan kanssa. Hän on kylläkin tyypillinen mies - ei yhtään innostunut vaikka levittelin eteen vaihtoehtoisia kankaita ja kyselin kummasta tykkäisit enemmän. Se juttu, mihin kankaiden valinta liittyy, ei kuitenkaan ole vielä valmis, enkä edes tee sitä itse.

Sen sijaan valmiiksi asti onnistuin saamaan fleecepeiton, jonka kangas suorastaan hyppäsi käsiin palalaarista. Kiva värikäs pala, joka huuteli haluavansa vauvan peitoksi. Koska kaupassa ei sitten tullut mieleen, kuinka muuten kankaan voisi huolitella, käänsin vain reunat ja ompelin (kotona kyllä tuli vaihtoehtoja mieleen).

Fleecen lisäksi kangaskaupasta mukaan lähti 5 m harsokangasta, josta ompelin hieman valmisharsoja pienempiä rättejä. Niistä ei kuitenkaan kuvaa, kuvitelkaa itse läjä valkoisia harsoja :)

Sitten ihan vain pari kukka- ja luontokuvaa. Minä olen viime aikoina yrittänyt kovasti opetella käyttämään uutta kameraani. Vielä ei voi menestyksellä hirveästi kehua, mutta ainakin eri ominaisuudet alkaa pikkuhiljaa tulla tutuksi.

Vauvalahjaksi myssy

2010-08-21T09:37:00.001+03:00

Kaunis kesä alkaa kääntyä syksyyn ja huomaan vain odottaneeni viileämpiä ilmoja. Vauvan hoito ja 30 astetta lämmintä niin sisällä kuin ulkona syö äitiä. Juu, ei ole käsityöt oikein sujuneet näissä olosuhteissa. On mulla silti joskus jotain valmistunutkin. En oo vaan jaksanut niitäkään blogata tänne, kun ei kerran mitään muutakaan kerrottavaa ole ollut. Nunnu valmistui ystävän vauvalle joskus alkukesästä - tai loppukeväästä. Oma vauva ei silloin koekäytössä ymmärtänyt Nunnun päälle tuon taivaallista, joten minulla on omat epäilykseni lelun käyttökelpoisuudesta.

Sitten valmistui myös kaksi vauvan myssyä kahdessa eri koossa. Bambulangasta, koska ajattelin sen hengittävän näin kesälläkin. Bambu sopikin ohjeessa olevaan Nallen tiheyteen mainiosti. Ensimmäisen tein keskimmäisellä koolla, ja totesin aivan valtavan isoksi (tosin siitä huolimatta myssy on jo päässyt käyttöön on omalla pojalla). Koska myssy alunperin oli tarkoitettu lahjaksi, tein pienimmällä koolla uuden myssyn, joka taas pesussa kitistyi ajateltuakin pienemmäksi. Tästä uudesta yrityksestä ei jäljelle jäänyt edes kuvaa.

Lankana Novitan Bambu. Ohje Ullan Siksakmyssy. Koko 3-9 kk.

Lähiaikoina saattaa tulla myös uusia postauksia, tosin yhtä vaatimattomista aiheista kuin tämäkin.

Kesänviettoa

2010-07-15T09:06:00.000+03:00

Ihana viileä aamu. Peikonpoikanen kärsii kuumuudesta enemmän kuin äitinsä, joten minäkin toivon viileneviä päiviä - ja öitä. Ensiavuksi olemme viettäneet aikaa mökkeillen. Samalla lammella myös joutsenpari hoitaa lapsiaan, tuoden perheensä aivan mökkirantaan meidän ihailtavaksemme.

Kuva on näpätty uudella kameralla, jonka hankin saadakseni parempia kuvia peikonpojasta, joutsenista ja olemattomista käsitöistä. Olen tyytyväinen.

Peikonpojan ristiäiset

2010-05-31T21:23:00.001+03:00

Viikko sitten helluntaina peikonpoikasemme sai nimen ja aikanaan ysillä tekemäni kastepuku pääsi viimein tositoimiin. Kuvassa mekko ei näy kovin hyvin, mutta mahtui poikamme päälle oikein mukavasti ja asiansa ajoi :) Toinen käsityö, joka pääsi ristiäisissä ensimmäistä kertaa esille, on viime keväänä/kesänä tekemäni mysteeri Kristeliltä. Virkkauslangasta toteutettu pyöreän huivin ohje toimi kastepöydän pöytäliinana ja näyttää mielestäni niin upealta, etten ole vielä viikkoa myöhemmin raskinut purkaa pöydän kattausta. Mutta menikin siihen erinäisiä työtunteja (siis liinaan, ei pöydän laittamiseen)!

Niinkuin huomaatte, esittelen pitkän hiljaisuuden jälkeen vain vanhoja käsitöitä. Hiljaisuus jatkunee vielä jonkin aikaa :)

Vauvalle

2010-04-30T13:04:00.000+03:00

Ensimmäiset viikkonsa vauvamme nukkuu äitiyspakkauslaatikossa. Lasketun ajan lähestyessä käväisin Eurokankaan palaosastolla ja tulin kotiin iloisenvärisen lakanakankaan kanssa. Iloiset värit oli tosiaan minulle kriteeri, jolla kankaan valitsin. Se, että kankaassa on myös numeroita, asetti haasteensa ainoastaan ompelulle, jossa joutui näkemään hiukan vaivaa saadakseen numerot oikein päin sekä sisä- että ulkopuolelle :) Malli on mahdollisimman simppeli, ja ellei tosiaan kankaassa olisi ollut kuvioita, niin se olisi vieläkin simppelimpi. Menee kuitenkin näin ne muutamat viikot jotka on käytössä.

Ennen vauvan syntymää neuloin kahdet Villapöpät Ullan ohjeella. Kokona on kaksi pienintä, ajatuksena kokeilla miten käyttäytyy ja toimii. Asianmukaisesti pesty villanpesuaineella ja lanoliinitettu, mutta ainakin vielä on jäänyt kokeilematta. Kestovaippoja on kyllä käytetty, mutta kuorena on ollut PUL-kuori villahousujen sijaan. Pienin koko ei varmasti ainakaan enää edes mahdu, koska meidän peikonpoikanen ei ollut edes syntyessään mikään keiju.

Lisäksi sain viime syksynä tilaisuuden ostaa Pirtin Kehräämön hahtuvalankaa edullisesti (neljä vyyhtiä, eli 560 g yhteensä kympillä oli mun mielestä melkein ilmaista). Jostain olin bongannut, että vauvaperheessä käyttöä voisi olla pinnasänkykokoselle huovutetulle alustalle. Tässä se nyt sitten on. Vauva ei vielä nuku pinnasängyssä, joten käytössä tämä ei vielä ole, mutta pääsee varmasti piakkoin käyttöön.

Hyvää vappua!

Clap clap clapotis

2010-04-23T19:10:00.000+03:00

Syyskuun alkupuolella kaipasin jotain kevyttä käsityötä matkalle mukaan otettavaksi. Kesällä saamassani vaihtopaketissa oli 50 g (ja 500 m) punaista Teeteen Elegant-lankaa, joka valikoitui matkaneuleeksi: voiko paljon sen kevyempää olla?

Malli oli jonkun aikaa hukassa ja jonkun mielenhäiriön tuloksena puikoille pääsi Knittyssä jo 2004 julkaistu Clapotis. Ohje on myös suomennettu. Mallihan on kaunis, miksikö puhun sitten mielenhäiriöstä? Oikeasti, tämän neulominen on aivan järjettömän tylsää. Millä voi tehdä tylsästä mallista vielä tylsemmän? Vaihtamalla siihen vieläkin ohuemman langan, kuten minä tein. En voi syyttää edes sitä, etten tajunnut ohjeen olevan tylsä, sillä ei, minä tasan tarkkaan tiesin sen. Olen tehnyt Clapotiksen jo kerran aiemminkin, silloin käytin liukuvärjättyä vironvillaa, ja huivi on jäänyt karheutensa vuoksi täysin pitämättä. Seitsemän kuukautta myöhemmin minulla on kuitenkin valmis huivi, joka on yllättävää kyllä juuri passeli juhlahuiviksi. Pituus pingotettuna on n. 160 cm. Pituudessa tein osan 3 toistoja muistaakseni 18. Lisäsin ohjeenmukaisiin toistoihin sekä leveyttä että pituutta, koska käytössä oli näin ohut lanka. Se tietenkin aiheutti sen, että olin jo loppusalla ihan varma, että lanka loppuu kesken. Ei kuitenkaan... Lopputulos on ihana ja höyhenenkevyt, ja mallikin on aika hauska, näin jälkeenpäin ajateltuna. Ehkä nyt kahden Clapotiksen jälkeen olisi kuitenkin aika vaikka polttaa ne ohjepaperit, etten enää sorru tähän...

Uusi elämä

2010-04-16T15:08:00.001+03:00

Parin viime viikon ajan elämän on täyttänyt uusi ihminen. Pieni mies, josta tuli kertaheitolla äidin ja isän elämän keskipiste. Käsityöt jää vähemmälle, mutta jääköön, nyt on jotain tärkeämpää. Muutamia bloggauksia on tulossa, kunhan ehdin. Jotain raportoimatonta nimittäin ehti valmistua ennen vauvan syntymää. Tietokonekin on kuitenkin jäänyt unohduksiin tässä vauva-arjen opettelussa.

Bling-bling kesäkassi

2010-03-31T18:54:00.000+03:00

Joskus muutama vuosi sitten ET-lehdessä on julkaistu kiva virkatun kesäkassin ohje. En ihan vielä täysin kuulu ET-lehden kohderyhmään, joten ohje meni silloin ohi. Joskus kuluneen talven aikana bongasin linkin, ja löysin ohjeen netistä julkaistuna. Ohje meni siinä vaiheessa jonoon odottamaan aikoja parempia. Hieman oli alkuvaikeuksia ymmärtää miten tää oikein lähtee käyntiin, mutta kun siitä selvittiin, ohje oli hyvin simppeli. Lopputuloksena melkein 150 g kulutettua virkkauslankaa (blingbling hopeakimaltavaa virkkauslankaa ja kalalangan tyyppistä lankaa yhdessä) ja ihan kiva kesäkassi. Näillä spekseillä kassi jäi hieman ohjetta pienemmäksi, joten ilmeisesti kaksinkertainen ohut virkkauslanka EI aja paksun virkkauslangan asiaa. Sankoja jatkoin hieman ohjetta pidemmäksi juuri tästä syystä. Näitäkin voisi tehdä toisenkin joskus.

Ballerinat

2010-03-24T14:44:00.003+02:00

Jotenkin tässä odotellessa on kaivannut nopeita pikkutöitä. Ilun En Pointe -tossut on yksi sellainen ohje, jota olen periaatteessa jo kauan halunnut kokeilla, mutta huovutettujen tossujen koon osuminen yksiin on arveluttanut - eikä ihan turhaan.

Tavoitteena oli tehdä omaan jalkaani sopivat tossut. Lankakin oli tosin aivan eri kuin ohjeessa, nimittäin Sohvi shaalilanka, jonka tiheys ei täsmää sinne päinkään. Aika uskalias yritys, siis! Tältä tossut näytti ennen pesukonekäsittelyä: Ja tältä kahden 40 kirjopyykin jälkeen. Koko on edelleen reilu, ehkä tossuja vois pyykätä vieläkin. Hassua on, että reiluudessa löytyy nimenomaan leveydessä, ei niinkään pituudessa. Pysyvät kuitenkin jalassa, ja hyvä puoli ilman muuta on, ettei niiden pois ottamiseen tarvitse kumartua käsin kiskomaan, vaan tossut lähtee ihan potkaisemalla. Voisinpa tehdä toisetkin, tosin huopuvissa langoissa jäljellä on vain huomattavasti ohuempia. Mitenkähän koolaidattu lanka käyttäytyy huovutettaessa?

Ja niin. Odottavan aika on pitkä.

Viljatyynyt

2010-03-11T13:51:00.002+02:00

Viikonloppuna leivoin. Kuvaa ei ole, mutta ei se mitään, koska hyvä kuva on alkuperäisellä sivustolla Hellapoliisilla. Valkosuklaa-daimkakkua, oli muuten hyvää! Jos kokeilette, niin älkää polttako ensimmäistä valkosuklaalevyä sulatuksessa mustaksi, kuten minä tein. Siinäkin kämmi oli ihan omani - kuka käski tehdä samaan aikaan suklaansulatuksen kanssa yhtään mitään muuta. Toisella yrityksellä olin jo viisaampi.

Viime aikoina minulla on ollut pitkästä aikaa ompelukone esillä. Jos nyt aloittaisin muutamasta ajankohtaisesta ompeluksesta. Valmistuneissa on kaksi viljatyynyä, eli siis niitä mikrossa lämmitettäviä tai pakkasessa viilennettäviä juttuja. Suunnitelmissa tällaisen teko on ollut pitkän aikaa, nyt se alkoi taas tuntua ajankohtaiselta. Ensimmäinen (vehnätäytteinen) meni lahjaksi ystävälle - toivottavasti sen käyttö ei ole tulevaisuudessakaan tarpeen. Päällisen väreissä keväiset kukkaset. Oman tyynyn täytteenä on kauraa, jota ainakin vielä helmikuussa löytyi linnunruokaosastolta edullisesti. Päällinen syntyi Ikean verhokankaan jämistä, ja kangas oli tarkoitukseen ehkä liiankin jäykkää. Jos nyt vielä näytän sisätyynynkin, eli ompelin putkilon, jossa on neljä erillistä osiota täytteille. Pysyvät napakasti paikallaan ja muotoutuvat tarpeen mukaan. Nauhoilla tyynyn saa sidottua vaikka selän ympärille mukavasti. Malli on suoraan kopioitu äidin ostosesta kauratyynystä, joka oli mulla kaksi kuukautta lainassa ennenkuin sain oman tehtyä.

Ja käyttöä siis on, nimittäin tälle omaan käyttöön jääneelle kappaleelle. Lämmitän sitä aikalailla päivittäin, eikä se ainakaan vielä ole syttynyt mikrossa tuleen, vaikken tiedäkään oliko kangas ja lanka nyt kaikkein ihanteellisimmat tähän käyttöön.

Ps. Olen myös ottanut koneella makaavista digikuvista varmuuskopiot. Ihan hirvee homma, mutta nyt on hiukka tyytyväinen mieli. Suosittelen kaikille, koneista kun ei koskaan tiedä!

Kainuun kukkalapaset

2010-02-28T20:27:00.003+02:00

Hip hei, nyt pääsen esittelemään jotain, mitä ei tämän blogin historiassa ole nähty. Nimittäin kirjoneuletta. Viimeksi olen kirjoneuletta neulonut yläasteella, sen jälkeen olen kärsinyt jonkinlaisesta kammosta siihen liittyen.

Kainuun kukkalapasia on nettimaailmassa näkynyt paljon, ja malli on minusta kaunis. Ohje löytyy SK 11-12/2006. Ohjeessa on käytetty ohuempaa lankaa, mutta minä käytin 7 veljestä, koska siitä nyt sattui löytymään sopivia värejä valmiiksi omista varastoista (tosin yllättäen omassa kaapissa ei ollut yhtään punaista seiskaveikkaa, joten lainasin sitä äidin kaapista). Siksi modasin ohjeen silmukkamääriä hieman, ja sitten pelkäsin ettei koko vanttuut sovi edes käteen. Onneksi kastelu ja pingotus auttoi, nyt vanttuut on suurin piirtein sen kokoiset kuin pitikin. Minun käteni ei kuitenkaan viihdy peukalokiilattomissa lapasissa, joten nämä päätynevät uuteen kotiin.

Kyseessähän oli minun Ravelolympics-neuleeni, ja hei, olympialaisethan jatkuu vielä, joten ehdinpäs! (Selvennykseksi täytyy kuitenkin myöntää, että vaikka puhunkin olympianeuleesta, en minä ole katsonut kuin puolella korvalla yhden tapahtui-viime-yön-kisoissa -koosteen näitä tehdessäni.) Ravelolympicissa tarkoitus on siis aloittaa ja lopettaa neuletyö olympialaisten aikana. Aloitin nämä lauantaina 13.2. ja päättelin tänään 28.2. joten täytyy sanoa, että olipas aika tarkkaan mitoitettu työ!

Nyt vain odotellaan mitalia :)

Edit. 1.3. Mitali lisätty sivupalkkiin!

Norsu ja pöllö

2010-02-26T11:00:00.001+02:00

Ystäväni sai pojan tammikuussa ja minä pistin pakettiin kaksi täysin tarpeetonta lahjaa :)

Joulun alla harjoittelin heijastinlangan virkkaamista, ja nyt samalla mallilla, hieman modattuna, syntyi toinenkin pöllö. Mielestäni paljon enemmän pöllö kuin se ensimmäinen, jonka silmiin en ollut tyytyväinen. Tosin isommat silmät melkein aiheutti langanloppumispaniikin, mutta ei hätää, onneksi samaan aikaan sattui käsityökorinsiivoamisinspiraatio, ja sieltä pohjalta löytyi yllättäen nöttönen samaa heijastinlankaa, ja niin pöllö sai muutakin kuin kaksi isoa silmää. Ohje SK 9/2009.

Toinen täysin tarpeeton, mutta söpö juttu paketissa oli neulottu norsu. Norsuun on käytetty epämääräisiä sinisiä lankanöttösiä. Ohje on englanninkielinen ja onnistui ihan mukavasti, vaikka aloituksessa ei minun ajatukset meinanneet millään alkaa kulkea samoja latuja suunnittelijan kanssa. Ensimmäisen jalan jouduin tekemään kolmeen kertaan, ennekuin tajusin mistä on kyse, loppuosat oli sitten taas helpompia. Paitsi korvat, koska en ole ikinä ennen virkannut enkuksi. Enkä tiedä virkkasinko nytkään läheskään oikein, mutta, no, kyllä ne hyvällä tahdolla voi kuvitella korviksi.

Neuleharppukokeilu

2010-02-15T14:35:00.003+02:00

Eilinen ystävänpäivä meni kyläillessä - mikäs sen parempi tapa muistaa ystäviä kuin tavata heitä! Itse asiassa olen vakaasti sitä mieltä, ettei netti voi eikä saa korvata henkilökohtaista yhteydenpitoa. Se on yksi syy siihen, miksen kirjoita kaikkia kuulumisiani tänne tai facebookiin - minä haluan myös kuulla mitä ystävilleni kuuluu, en vain kertoa omistani saamatta niihin edes mitään kommenttia. Näin tuikitavallisen maanantai-päivän kunniaksi kuitenkin: olette kaikki tärkeitä!

Mieleni on tehnyt jo pidemmän aikaa kokeilla neuleharppua. Tiedäthän, sellainen hässäkkä jossa on tapit, joiden ympärille kieputellaan lankaa ja sitten nostellaan alempi lanka sieltä tapista pois ja saadaan aikaiseksi neulottua pintaa. Google löytää lisätietoa.

Etukäteisolettamukseni oli, että neuleharppuilu jää kokeiluksi, joten en halunnut hankkia omaa harppua, joka on hankintahinnaltaan aika arvokas. Onneksi sain sellaisen lainaan ja pääsin kokeilemaan tekniikkaa.

Lankana on käsinvärjätty villalanka, joka on tovin odottanut sopivaa ohjetta. Pitkään oli harkinnassa, tuleeko tästä huivi vai tällainen poncho/keeppi, ja lopulta päädyin yhdistämään huivin päät keepiksi. Alkukankeuden jälkeen neuleharppuilu on helppoa ja yksinkertaista. Näppärää - kyllä, ehdottomasti. Tätä työtä on tehty yöllä pimeässä, kun en selkäkivuilta pystynyt nukkumaan tai edes pötköttämään, ja sairaalan päivystyksessä kun odotin lääkäriä. Siinä ei olis pystynytkään tekemään mitään, mikä tarvitsee aivoja, tämä ei tarvinnut.

Käyttämälläni tekniikalla lopputulos muistuttaa isoilla puikoilla neulottua oikein-nurin-joustinta.

Tarkoitus on myös osallistua neuleolympialaisiin. Itse osallistun Ravelryssa, mutta lisätietoa tapahtumasta on myös blogissa. Kisaneuleena on Kainuun kukkalapaset, joista pelkään kyllä tulevan liian kapeat, kun innostuksissani modasin ohjetta hieman, koska käytän eri lankaa. Vielä ei olla edistytty kauhean hyvin, mutta tästä se lähtee...

Ruska-käsineet

2010-02-12T09:01:00.001+02:00

En ole koskaan aiemmin neulonut hanskoja. Jotenkin se erillisten sormien kutominen on tuntunut ihan kauhean työläältä ajatukselta. Sitä paitsi en ole tehnyt lapasiakaan, paitsi joskus ala-asteella ja niistäkään ei tullut käyttökelpoiset. Tai siis kyllä ne sopi käteen ja kaikkea, muttei niistä kauhean nätit tulleet, enkä tainnut niitä kertaakaan käyttää.

Villapallo julkaisi joskus Ruska-käsineiden ohjeen, josta kuitenkin innostuin. Koska ohje on näköjään julkaistu syksyllä 2007, siitä innostumisesta on varmaankin kaksi ja puoli vuotta. Köh... Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, sitä paitsi olen aina vedonnut siihen, että olen niin kova hukkaamaan hanskoja, ettei mun kannata tehdä niitä itse. Hukkaan vain kuitenkin kallisarvoiset hanskat. Tai ne kuluu niin nopeasti puhki, että sitten harmittaa.

Ruska-käsineet syntyi tammikuun aikana, eikä sormi-osien kutominen loppujen lopuksi ollutkaan niin kamalaa kuin olin kuvitellut. Sen sijaan niiden miljoonan langanpätkän päättely oli kamalaa. Lankana on Dropsin Alpaca, joka tuntuu aivan ihanalta! Ensimmäinen kosketukseni alpakka-lankaan, ja enköhän hanki sitä joskus lisääkin.

On niitä kaksi! Mutta kun yrität kuvata yksin kahta kättä kerralla, kuvien taso on tätä luokkaa...

Hugo-kauluri

2010-02-09T13:32:00.005+02:00

Blogipäivitykset on jääneet muutamaksi viikoksi. Suurin syy siihen on se, ettei energiaa ole kertakaikkiaan riittänyt mihinkään ylimääräiseen työssäkäynnin lisäksi. Nyt saan kuitenkin luvan kanssa keskittyä kotiin ja odottamiseen. Sen kunniaksi ostin itselleni kimpun tulppaaneja. Jospa näitä aikaa sitten valmistuneita käsitöitäkin tulisi dokumentoitua tänne blogiin. Jos nyt siis tulee useampia päivityksiä peräkkäin, en ole todellakaan tehnyt niitä käsitöitä valmiiksi viime päivinä.

Mun mies ei ole tainnut ikinä pyytää mitään neulottua. Sukkia olen tehnyt, ja sitten huomautellut, että voisi niitä uusiakin sukkia käyttää, ettei ole ihan pakko käyttää vanhoja sukkia riekaleiksi ensin. Vuoden vaihteessa kuitenkin pyydettiin kauluria, kun kaveri oli saanu niin hyvän kaulurin joululahjaksi.

Uuden vuoden aikoihin minä olin niin kipeänä, ettei mulla kiinnostanut mikään, enkä tajunnut olla edes tyytyväinen siitä että joku käsityö kelpais. Hiukan myöhemmin kuitenki esittelin kahta eri sukkalankaa ja kyselin kumpi olis kivempaa. Kuulemma kumpi vain kävisi.

Lankana Dropsin Fabel (vajaa kaksi kerää) ja ohjeena Kristelin Hugo syntyi aikanaan myös valmista. Ilmeisesti oli odotettu, koska tämä meinattiin viedä käsistä ennen päättelyä jo käyttöön. Ensimmäisessä versiossa reunat rullaantui, ja sitä paitsi reunus näytti turhan lyhyeltä. Päädyin purkamaan päättelykerroksen ja jatkamaan reunuskuviota etu- ja takakappaleisiin viisi senttiä lisää. Nyt ei pahasti rullaannu, ja miehen kommenttien mukaan pituutta olisi voinut olla vielä hieman enemmänkin.

Kauluri on viikon tiukan koekäytön jälkeen menettänyt napakkuutta joustinosasta, mutta on lämmin ja tykätty. Täytyy sanoa, että hyvä kun mies tajusi pyytää tällaista, koska minulla ei olisi tullut mieleen, että kauluri olisi näinkin tarpeellinen.

Lapsellista

2010-01-13T16:37:00.003+02:00

Olen päättänyt siirtyä blogien lukemisessa uuteen aikakauteen. Olen aiemmin ollut uskollinen blogilistalle, mutta eilen meni lopullisesti hermo. En ole ehkä viikkoon päässyt kivuttomasti blogeihin sen kautta, vaan homma jotenki tökkii, sivut ei avaudu jne. Onhan muitakin vaihtoehtoja! Eilen illalla aloin sitten siirtää seuraamiani blogeja Google Readeriin. Toistaiseksi tuntuu hyvältä vaihtoehdolta, katsotaan sitten käytännössä miten alkaa sujumaan. Ilmeisesti tässä nyt kuitenkin saa kaikki blogit samaan paikkaa, toisin kuin blogilistalla, josta ei löydy kaikkia.

Kuluvan talven aikana täällä on valmistunut joitakin pieniä neuleita. Tuulian paitapajassa aloitettu pusero valmistui, tosin en tiedä tuleeko se koskaan olemaan kenenkään päällä. Katsellaan... (Ja metodi on hyvä, minulla haluttaisi hirveästi aloittaa itselle pusero, mutta mutta...)

Myös pieniä sukkia on valmistunut parit kappaleet. Ohjeena on Uhoavan gnun Supervauvan polvisukat. Nettimaailmassa näitä on kehuttu, mutta näiden minun sukkieni käytännöllisyydestä en tiedä vielä mitään. Saattavat päätyä lahjaksi. Lankana ensimmäisissä Bambino, toisissa Lidlin puuvillapainotteinen sukkalanka. Ja lapasten ohje oma, enkä tiedä yhtään onko ne edes käyttökelpoiset. Ja sitten vielä suurtyö, jonka langat on ostettu joskus kaksi vuotta sitten. Tilkut on aloitettukin silloin, mutta käytännössä neulottu vuoden 2009 aikana uudelleen, kun käsiala oli muuttunut, ja olin muutenkin onnistunut käsittämään vaaka-tilkun ohjeen väärin (no hei, se on kyllä jo saavutus!). Lankana Isoveli, kulutuksesta ei ole mitään käsitystä. Yksi kokonainen kerä sinistä jäi, mutta ostamistani määristä ei ole mitään havaintoa.

Vuosi sitten päätin, että vähintään kolme tilkkua kuukaudessa, että saadaan peitto joskus valmiiksikin. Jos tästä olisin pitänyt paremmin kiinni, ei tähän vuotta olisi mennyt, mutta no... Peitto valmistui joulukuussa, ja uskoisin, että siinä on meidän tulevan perheenlisäyksen hyvä kölliä. Peitto lämmittää myös tulevan äidin jalkoja mukavasti sohvalla.

Ihkubolero

2010-01-11T12:56:00.005+02:00

Syksyisillä kädentaitomessuilla ihastuin Manos del Uruguayn Silk Blendiin, ja sitähän oli sitten saatava. Yksi vyyhti ihanan pehmyttä ruskan väristä lankaa lähti mukaan ja muutti aluksi minun yöpöydälle hiplattavaksi. Lanka on ihan oikeasti ihanaa ja värit niin minua! Kun kerroin töissä halivani iltaisin lankakerää, ehdotti työkaveri unirievun tekemistä kyseisestä langasta.

Uniriepua ei tullut, ei myöskään kaulahuivia, jota myyjä ehdotti, kun kysyin riittääkö yksi vyyhti mihinkään. Malliksi valikoitui Ribbed Lace Bolero. Ohje on simppeli, ainostaan hankaluutta tuotti oman tiheyden laskeminen. Niinpä boleroni on hiukan ehkä liian väljä, taisin tehdä samoilla silmukkamäärillä kuin ohjeessa. Taisin - bolero valmistui jo ehkä kuukausi sitten, mutta miten joulukuussa otat kuvia mistään? Kulutus oli jotain 80 g. Teinhän minä itselle jouluksi uusia jouluisia koruja. Ensin huopakoru, johon sain ystävällisesti työkaverilta kivan väristä hahtuvalankaa kokeiltavaksi.

Helmet on huovutettu ihan käsin, kun en jaksanut heittää niitä koneeseen. Ehkä toista tuntia pyörittelin saippuavettä käsissäni elokuvaa kotisohvalla katsellessa. Sen jälkeen oli jokseenkin puhtaan tuntoiset kädet :) Ajatus oli tehdä näitä lisääkin eri väreissä, villaa nääs löytyy vaikkei hahtuvalankaa kaapissa olekaan. Saa nyt sitten nähdä.

Ja vielä joulun alla syntyi akuuttiin joulutarpeeseen jouluhässäkkäkorusetti. Oli kivat, mutta onnistuin jo hukkaamaan toisen korvakorun pari päivää sitten kauppareissulla. No, toisaalta joulukin meni jo.

(Joo, kuva on huono, mutta mites otat parempia kun osa koruistakin on jo hukassa? Mutta hei, onneksi Hety on ottanut omista koruistaan parempia kuvia, ja vielä kirjoittanut teko-ohjeenkin. Kuvitelkaa noi pallot siis punaisena, niin saatte mielikuvan minun joulukoruista.)

Hety vinkkaa blogissaan Sinooperin hopeoidun metallilangan olevan nätimpää. Punainen lankani oli Tiimarin kamaa, ja oli tuntumaltaan jotenkin lepsumpaa kuin aiemmin käyttämäni metallilanka. Ehkä jatkossa on siis syytä asioida Sinooperissa metallilankaostoksilla.

Tiesitkö tämän minusta?

2010-01-09T16:03:00.003+02:00

Bongasin muutama päivä sitten meemin Marilta. Koska se nauratti, päätyi meemi tännekin.

Meemin kysymyksiin vastataan Wikipedian Satunnainen artikkeli -toiminnolla.

Jos otat tämän mukaasi, jätähän siitä kommenttia, niin tulen lukemaan, mitä kaikkea en vielä sinusta tiennytkään. :)

01. Mitä pelkäät? Chesterfield Inletin lentoasemaa. Nykypäivänä niin lentämistä kuin lentoasemiakin on syytä pelätä, ja koska tuo on kylänsä ainoa yhteys ulkomaailmaan, lienee se houkutteleva kohde terroristeille.

02. Mitä ottaisit mukaasi autiolle saarelle? Kottbusser Torin metroaseman. Mikäs sen näppärämpää kuin hypätä autiolla saarella metroon ja päätyä Berliiniin.

03. Mitä haluaisit häälahjaksi? William Wynn Westcott. Paha kyllä mies kuoli jo 1925, enkä muutenkaan tiedä onko aivan asiallista toivoa ketään ihmistä häälahjaksi, mutta hei, ainahan saa haluta. Olen nimittäin aina pitänyt salatieteistä.

04. Mitä palvot? Play It Loud. Sladen toinen levytys 70-luvulta on aina tehnyt minut heikoksi.

05. Salainen fetissisi? Kiyoshi Atsumi. Uuh, japanilaiset näyttelijät on niiiin ihania.

06. Mistä näet unta ensi yönä? Barbara Goodson. Me seikkaillaan yhdessä Hämähäkkimiehen kanssa.

07. Mitä ostaisit, jos sinulla olisi varaa? Kauppakeskus Gallerian. Oma kauppakeskus on eräs pitkäaikaisimmista haaveistani.

08. Mistä aiheesta kirjoittaisit kirjan? Magic Night, Uriah Heep -yhtyeen livealbumista. Kyllä siinä aina aineksia yhteen kirjaan olisi.

09. Mitä keräilet? Fatwoja. Islamilainen kulttuuri nähkääs kiehtoo.

10. Mihin paras muistosi liittyy? Metsärautatiehen. Oi niitä aikoja...

11. Turhin tietämäsi asia? Kunda. Siis ketä kiinnostaa joku paikkakunta Virossa?

12. Mistä aiheesta puhut kaikkein mieluiten? M/S Maersk Voyager. Minullahan on aivan valtava tietämys kyseisestä rahtialuksesta, joten tottakai siitä puhuu mielellään.

13. Minkä asian parissa tulet työskentelemään/työskentelet ammatissasi? Lauri Lyly. Työskentelenhän lähellä SAK:ta.

14. Mikä saa sinut aina nauramaan? S/S Kajaani VI. Höyrylaivat on niin huvittavia.

15. Entä itkemään? Vanderbilt. Yhdysvaltalaisen suvun "rikkauksista ryysyihin" tarina on kovin koskettava.

16. Mikä oli ensimmäinen asia, jonka näit herätessäsi? John Locke -luennot. Jostain syystä säilytän niitä yöpöydälläni.

17. Mitä sinulla on taskuissasi? Aleksios IV Angelos. Minulla on suuret taskut, ja suoraan sanottuna edesmennyttä Bysantin keisaria onkin paras säilyttää piilossa.

18. Mikä voisi korvata sinut ilman, että kukaan huomaisi? Eggdrop, IRC-bottiohjelma. En usko että kukaan huomaisi eroa, ja eikö sitä paitsi ole jo pitkään ennustettu, että koneet korvaavat ihmiset.

19. Mitkä olivat ensimmäiset sanasi? Once Upon a Time in the North. Olen ollut pienestä pitäen kielinaisia.

20. Minkä kanssa sinut tullaan hautaamaan? Riimukivi. Tunnen oloni jotenkin turvalliseksi sen kanssa.

21. Mitä sinulla on piilossa yöpöytäsi laatikossa? Tie Your Mother Down. Heavy metal -kappale on salainen paheeni.

22. Mitä rakastat eniten maailmassa? Priessnitz. Tsekkiläinen rock-yhtye on vienyt sydämeni kokonaan.

23. Mistä aiheesta tekisit kappaleen euroviisuihin? Rautakylän vanha parooni. Euroviisuissa kaivataan mielestäni kunnon kansallisromanttista henkeä.

24. Mitä näet tällä hetkellä ikkunasta? Australian Grand Prix 2005. Eikö teidän ikkunoista muka näy sama?

25. Mikä sinä todella olet? Prince of Persia. Tulipahan sekin paljastettua. Sinistä verta.

Edit. Lisätty tyhjät rivit. Mulla lähtee järki tämän kans, kun esikatselussa kaikki on ok, ja sitten kuitenkin teksti tulostuu yhteen pötköön.

Heijastin heilumaan!

2010-01-07T15:34:00.001+02:00

Sen lisäksi, että olen viettänyt lomaa tietokoneiden lähes ulottumattomissa, olen myös kärsinyt selkäkivuista, jotka vie välillä suurin piirtein toimintakyvyttömäksi. Niinpä blogin päivityskin on jäänyt, koskapa tietokoneella ei kestä hetkeä pidempään istua.

Juu, sitten jo joulun alla valmistuneita töitä. Heijastinlankaa ostin 20 metriä, kun kohdalle sattui. Jouluaaton aattona pitkästä aikaa virkkuukoukku käteen ja SK 9/2009 ohjeella heijastinpöllöä kokeilemaan. Tämä pöllö jäi omaan kotiin, kun ei ryöttä näyttänyt yhtään niin pöllöltä kuin lehden ohjeessa. Lehdessä tais olla ohkaisempi heijastinlanka, mikä varmasti vaikuttaa asiaan. Ohjetta olis pitäny hiukka modata tälle leveämmälle langalle, mutta heijastinlangan virkkaus oli niin tuskaa, että purkaakaan ei tehnyt mieli. Menköön. Toinen kokeilu sitte päätyi lahjapakettiin saakka. Sanoin miehelle, että renkaan tekemisessä en voi kovin pahasti epäonnistua. Eihän se muodossaan pysy, mutta epäonnisen pöllön jälkeen en jaksanut välittää. Surttasin siihen koko loppulangan, kun en halunnut sitä enää vaivoikseni.

Pari pesukonehuovutusta päätyi myös joulupakettiin. Merinovillaa ja mohairlangan jämät, ekassa huivissa langat merinovillojen välissä ja toisessa huivissa sekä välissä että toisella puolella päällä.

Ja vielä yks aikaa sitten valmistunut poppanaliina.

Mohairhuivi pikkutytölle

2009-12-28T19:20:00.000+02:00

Joulu mennä hurahti ilman, että ehdin toivottamaan hyviä jouluja. Nyt sitten vahingosta viisastuneena ajattelin toivottaa hyvää uutta vuotta kaikille lukijoille jo nyt! Viime keväänä olin reissussa, mistä mukaan tarttui muiden lankojen lisäksi kaksi kerää Soft Mohair-nimistä lällyn vaaleanpunaista ja pehmosta lankaa. Useampi päivä reissussa ilman käsityötä (en halunnut lähtiessä täyttää matkatavaroita vanhoilla langoilla, kun tiesin meneväni lankakauppaan) sai minut lainaamaan kaverilta virkkuukoukun ja tekemään yhdestä kerästä salomoninsolmuhuivin erästä pikkutyttöä ajatellen. Toinen kerä jäi tuolloin odottamaan inspiraatiota ja muotoutumista vaikkapa pipoksi.

Joulun alla inspiraatio sitten syntyikin, ja nyt joululahjapakettiin päätyi sekä pipo että huivi. Pipoon käytin mohairin lisäksi vanhan Aino-langan jämät. Mohairia jäi vieläkin, mutta sain sumpattua sitä huovutuskokeiluihin ja lahjoitettua loppunyssäkän eteenpäin.

Pienistä vastoinkäymisistä huolimatta olen pyrkinyt joulun aikaan vain nauttimaan olostani ilman erityisiä suunnitelmia. Samaa linjaa on tarkoitus jatkaa vielä viikko ennen työhön paluuta. Onnea uudelle vuodelle!

Tupariliina ystävälle

2009-12-16T19:35:00.004+02:00

Minullahan oli viime kesänä se kangaspuu-innostus. Siinä huumassa kerroin muuttavalle ystävälle, että meiltä tulee sitten poppanaliina teidän uuteen kotiin ja uudelle pöydälle.

Jotta homma ei olis liian yksinkertainen, piti ensin laittaa puihin uusi loimi, kutoa liina (tai oikeastaan useampi, koska ei sitä joka liinan välissä oteta pois) ja tehdä viimeistelyt. Eihän kuulosta vaikealta? Joku siinä kuitenkin mätti, koska ystävät pitivät tuparinsakin jo elokuun alussa, ja nyt joulukuun alussa luovutin juhlallisesti meidän tuparilahjan.

Yksi syy miksi homma on viivästynyt, on se, että pelkäsin koko homman menneen pieleen. Jotenkin siinä paikoillaan ollessa näytti siltä, että raidat eivät pysy suorassa, vaan aaltoilevat. Saattaapa ne toki aaltoillakin, mutta valmiissa liinoissa ei näytä läheskään niin pahalta kuin pelkäsin. Tässä pelossa kuitenkin halu koskea koko kangaspuihin katosi toviksi aikaa.

Kuvassa liina loppusijoitupaikallaan ystävieni kodissa.

Onnea vielä uuteen kotiin (ja kiitos kuvasta)! :)

Leidi Helmikuu

2009-12-06T14:36:00.001+02:00

Hyvää itsenäisyyspäivää! Minä ihan oikeasti yritin odottaa kaunista ja valoisaa päivää, jotta voisin kuvata tän paidan edes ulkona. Ei sitten. Siinä se nyt sitte roikkuu eteisen komeron ovessa. Tämähän on tuttu February Lady Sweater. Ohje suomeksi. Ohje on paksummalle langalle, mutta ihan tyytyväisenä tein sen ohuesta Novitan Bambusta, menekki hiukkasen yli 400 g. Olikin tää sitten keskeneräisenä puoli vuotta. Mutta sentään VAIN puoli vuotta.

Tuosta langasta olin kuullut etukäteen, että se sitte venähtää pesussa. Koska tämä malli neulotaan ylhäältä alaspäin, jätin hihat jokseenkin kittanoiksi ja huljutin valmiin takin vesiastiassa. Olin ihan varma, että niin paljon ne EI voi venyä ja hyvä etten purkanut päättelyitä ennen tuota kastelemista ja neulonut lisää. Onneksi en, koska venyi ne sittenkin. Aivan uskomatonta, onneksi osasin varautua siihen.

Joku aika sitten valmistui vielä Kaisla-kämmekkäät 7-veljeksestä. Näistä ei varmaan muuta sanottavaa juuri ole, kuin että ohje oli oikein näpsäkkä. Tykkäsin. Onhan näitten malli nyt sellainen perusperusmalli, mitään ihmeempää tai monimutkaisempaa siinä ei ole, mutta hei, tartteeko kämmekkäissä ollakaan?

Joulun odotusta

2009-11-29T19:41:00.003+02:00

Tänään vietetään ensimmäistä adventtia ja minä olen virittänyt jouluvaloja ikkunaan. Vielä kun tietäis, kuka idiootti on suunnitellut pistorasiat tähän taloon. Jestas niitä jatkoroikkaviritelmiä, mitä joutuu tekemään.

Muutama edellinen päivä on mennyt aikamoista haipakkaa työreissulla ja lauantaina ihan omaksi iloksi Tuulian paitapajassa. Hyvillä mielin lähdin sieltä kotiin, varmasti tulen tekniikkaa käyttämään jossain vaiheessa. Keskeneräisen mallipaidan kohtalosta ei voi vielä tässä vaiheessa sanoa yhtään mitään.

Mutta niin niitä joulujuttujahan minä aioin esitellä. Ristipistoja, se mun vuosia odottanut joulutauluni valmistui viimeinkin! Vasemmanpuoleinen on uusi, oikeanpuoleinen vanha. Pikkuisen niissä on eri värimaailma, kun tähän uuteen en käyttänyt valmispakkauksen lankoja, mutta kyllä nämä ihan parista käyvät.

Pitkästä aikaa olen myös askarrellut, joten voi olla, että jos jaksan liimailla erinäisiä osia yhteen, tänä vuonna saattaa lähteä muutama itse tehty joulukortti. Tai sitten ei. Valmiskorttejakin on iso pino varalla.

Huovutuskurssilla

2009-11-23T20:20:00.001+02:00

Viikko sitten olin kaksipäiväisellä huovutuskurssilla. Mulla oli loistava suunnitelma, mutta jouduin luopumaan siitä. Sitten teinkin pari työtä ex-tempore kummemmin suunnittelematta. Ensin perjantai-iltana väänsin pikaisesti pöytäliinan. Mitään kummempaa jujua tässä ei ole, mutta olipahan ihan kiva tehdä. Pesukoneessa huovutettu.

Yrityksistäni huolimatta en saanut laitoja oikenemaan silloin kun silitin liinan ja levitin sen kuvattavaksi. Nyt viikossa nuo kuvassa näkyvät ryntyt on kuitenkin oienneet ja liina näyttää oikein hyvältä.

Lauantaina olin jo ehtinyt miettiä syvemmin mitä haluan tehdä. Lauantain projekti sitten olikin huovutetut lapaset. Yllättävän näppärät tehdä valmiista neulahuovasta. Käytössä vähän... hmm... ei niin ergonomiset. Ja liian lyhyet varret. Mutta ihan hauskat lapaset silti. Ja kuvioitu minun suurenmoisilla taiteilijanlahjoilla :) Kirjoin kukkaset ennen huovuttamista, ja ne muutti jonkin verran muotoaan ennen valmistumista.

Lisää rinsessaa

2009-11-15T20:26:00.003+02:00

Minä tein keväällä Ullan Rinsessamallilla myssyn itselleni. Tänä syksynä se on päässyt kovaan käyttöön, jopa niin että muistin laatikossa odottavat kaulurilangat. Tämän parempia poseerauskuvia ei ole tällä kertaa luvassa. Voin vain sanoa, että kauluri istuu päälle hyvin ja olen tyytyväinen. Menee pään yli napit kiinni, mutta jos sattuu olemaan kampaus, niin sitten voi avata napit, niin ei tartte olla huolissaan. Niin juu, Maijaa, kulutus vähän yli 100 g. Napit sieltä omasta nappivarastosta, ällöttävän vaaleanpunaiset, mutta luottanevat. Tän viikonlopun olen muuten viettänyt mukavissa merkeissä huovutuskurssilla. Kuvia ainakin parista tuotoksesta on tulossa jossain vaiheessa, mutta vaikka kuinka yritin, minun villavarastot vain sikisi lisää. Ei auta kuin suunnitella lisää huovutustöitä (ja olen kyllä suunnitellutkin).

Tiskirättejä

2009-11-08T21:22:00.002+02:00

Viime keväänä minä tilasin sitä mielestäni tiskirättilangaksi ihan kohtuullisen hintaista hamppulankaa. Kyllä minä harkitsin, kovastikin, tekeväni siitä jotain "arvokkaampaa" kuin tiskirättejä, mutta ei. SK:ssa keväällä olleet ohjeet ei napanneet, hattu näytti tyhmältä, yksi vyyhti ei riitäkään paljon mihinkään. Paitsi kolmeksi tiskirätiksi.

Ekaksi kokeilin samaa mallia kuin aiemminkin. Ekassa kuvassa näkyy malli, toisessa väri. Vähän liian isot puikot, ja tulos jäi lörpöksi. Tosin en sitten pannut muistiin, mitä puikkoja käytin.

Seuraavaksi päätin testata Ullan Ananas-tiskirätin. Tässä käytin ohjeen mukaisia 3,5 puikkoja ja sain aikaan vähän napakamman lopputuloksen.

Lankaa jäi vielä kolmanteen rättiin, mutta malli oli pitkään hukassa. Lopulta näin jonkun tekemänä tämän. Tän helpompaa mallia minä en oikeastaan voi enää keksiä, ellei sitten tee pelkkää sileää. Tää oli jopa liian aivoton, virheitä löytyy ihan siitä syystä.

Olen pantannut tätä postausta siihen, että a) saan kaikki kolme luutua tehtyä ja b) voin kertoa myös käyttökokemuksia. Nyt kaks ensimmäistä luutua on olleet koekäytössä, pesun jälkeen en tosin ole kokeillut. Tunnen tehneeni jotenkin turhaa työtä. Aiemmin tekemäni puuvillainen luutu toimi hyvin ja olen tykännyt siitä. Se ei ole yhtä nätti kuin kivanvärisestä hampusta tehdyt rätit, mutta imee sentään vettä/nestettä, toisin kuin hamppu. Nämä jättää märkiä jälkiä pöytään/kaapin oveen tai mitä ikinä tällä yrittääkin pyyhkiä. Kuivalla rätillä taas ei tee yhtään mitään. Hampun hankausominaisuuksia on kehuttu, mutta suoraan sanottuna en tiedä mitä sellaista lähtisin näillä hankamaan, mitä en vois tehdä tavallisellakin luutulla ihan yhtä hyvin.

Sitä paitsi tätä ei ollu kiva neuloa, eikä tämä valmiina neulepintanakaan miellytä. Onneksi en tuhlannut rahojani useampaan vyyhtiin, menihän tämä kokeilusta.

Nappeja

2009-10-21T18:30:00.007+03:00

Kun olin pieni, äidin nappilaatikko oli suurinpiirtein parasta huvia mitä tiesin. Minä tiesin varmasti paremmin kuin äiti, millaisia nappeja sieltä laatikosta löytyy. Kauneimmat napit saattoi minun jäljille kadotakin, ainakin äiti väittää niin. En tunnusta.

Muistot lapsuuden nappileikeistä tuli mieleen kun yhtenä viikonloppuna pengoin omaa nappilootaani. Onneksi minä olen saanut kerättyä omat napit, minkä kans leikkiä, niin enää ei tarvi mennä äitin lootalle, ainakaan kovin usein. Ne minun nappilootan napit on muuten peräisin suurimmaksi osaksi samasta kierrätyskeskus-kuormasta, kuin farkkupeiton ainekset. Ja minä tahtoisin lisää... (nappeja, en farkkua. Farkkua on edelleen riittämiin.)

Napeista inspiroiduin nähtyäni erään valmiina ostetun nappikorun. Se oli kyllä nätimpi kuin tää mun versio, mutta yrityksistä huolimatta en minä osannut sellaista tehdä. Hyvä näinkin. Ja kuvitelmistani huolimatta nappikorua ei tehtykään yhdessä illassa. En edes saanut valittua koruun käytettäviä nappeja yhdessä illassa. Kertooko se siitä että nappeja on liikaa vai liian vähän? Onneksi mies on kärsivällisempi kuin minä, eikä huomauttanut sanallakaan olohuoneen lattian vallanneista nappiläjistä.

Koekäytin korua tänään töissä ja tykkään edelleen. Sanottava on myös, että ainakin se herättää huomiota, joka oli ainakin tänään positiivista :)

Vanha uutinen, mutta kerron silti. Ulla on jälleen ilmestynyt upeiden ohjeiden kera. Kiitos tekijöille!

Rannekkeita

2009-10-13T18:02:00.000+03:00

Valmistunut kaksi paria kämmekkäitä. Molemmissa lankana Maija, ja ohjeet Ullasta. Punaiset kämmekkäät on Rinsessat ja mustat Haruhat. Sen vaan sanon, että tuo Haruha-ohje on hankala. Tein jo toiset ohjeella, ja ajatustyötä vaadittiin jälleen ennku sain ohjeeessa mainitut "medaljonkikuviot" täsmäämään. Sitten kyllä ei ollut mitään ongelmia. Ja mustasta langastahan minä en tykkää ollenkaan.

Messuterviisiä

2009-10-11T16:12:00.004+03:00

Jos kerta miehellä on oma harrastuksensa viikonloppuisin, niin on sitten mullakin. Ainakin tänä viikonloppuna, kun kävin Oulun kädentaitomessuilla. Oltiin paikalla lauantaina. Kiitoksia vielä seuralaisille, oli kivaa. Viihdyttiin messuilla tuntikausia ja ainakin minulla oli kotiin tuotavana ostoksia, joita oli hauska ihastella vielä illallakin. Ihan ekana taisin bongata nuo kerinpuut, vai lienekö se nyt korrekti nimitys. Joka tapauksessa nyt helpottuu lankavyyhtien keriminen! Illalla sen verran avasin puita, että ihan toimivilta tuntuivat, mitään en nyt testaamaan ruvennut :) Sitten loppusuoralla löytyi jotain, mistä melkein piti lähettää kuvaviesti miehelle hirvimetsälle "Ostanko tän vai ton toisen?" Hirvi- ja metsoaiheen välillä päädyin hirviaiheiseen ristipistotyöhön. Kysyin illalla puhelimessa asiaa, ja ennenkuin ehdin edes sanoa, että otin sitte sen hirven, niin mies sanoi melkein samoilla sanon kuin itsekin päivällä, että metsotauluhan meillä jo on, eli hirvi olis parempi. Tosin.... nyt seuraa tietokilpailukysymys: jos tää blogi on ollut vuoden pystyssä, niin montako ristipistotyötä täällä on sinä aikana valmistunut?

Jep, ei yhtään. Eli valmistumistodennäköisyys hirvitaululle ei ole kauhesan hyvä. Ehkä silti jonain päivänä. Illalla minä nimittäin muistin, että oikeastaan ristipistoja olis ihan kiva pitkästä aikaa tehdä. Muistan myös, että minulla on yksi jouluaiheinen työ odottamassa. Sen kaveri on valmistunut jo vuosia sitten, ja tämä toinen puolisko on vain odottanut inspiraatiota. Nyt olis sitte inspiraatio, eikä sitä työtä löydy enää mistään. Hmph. Siivosin jopa puoli vaatekaappia tänään kun kuvittelin sen olevan siellä (lopputuloksena hirveä määrä roinaa, joka odottaa siirtämistä seuraavaan sijoituspaikkaan), mutta ei auttanu. Kun en päässytkään pistelemään, lajittelin sitte nappeja. Niistä pitäis tulla ehkä koru, mutta jo pelkkä lajittelu otti niin voimille, että korun teko jäi toiseen päivään.

Ja niin, niitä messuostoksia vielä. Manosin Silk blendiä. Mmm. Melkein otin vyyhdin yöksi viereen. Oon kattonu tätä jostain nettikaupasta aiemminkin, mutta kun tietokoneen ruudulla ei voi toistaiseksi hyplätä lankaa, niin sitä on ollut helppo vastustaa. Ei ollut enää sitten kun sain tän käsiini.

Calorimetry

2009-09-27T19:41:00.004+03:00

Jostain syystä aiemmin ei ole tullut calorimetryä tehtyä, vaikka ohjehan on julkaistu jo 2006 ja niitä on nettimaailmassa näkynyt jokseenkin paljon. Nyt tuli se puute sitten korjattua, kun Fantasy-lankaa jäi juuri sopivasti pieneen jämätyöhön. Kulutus oli n. 20 g.

Hieman piti säätää silmukkamäärän kanssa, mutta aika lähellä alkuperäistä ohjetta ollaan. Saa nähdä tuleeko käyttöön, mutta alustavasti tuntuu ihan kivalta.

Ai niin, googlettamalla löytyy ohjeesta myös suomennos.

Edit. Tämä tulee siis päähän. Kuvia käytössä löytyy edellä olevan linkin takaa.

Hankintoja

2009-09-15T19:35:00.005+03:00

Täällä on vähän reissattu ja tehty vähän hankintojakin. Ensimmäinen reissu oli ihan kotimaassa pikkukaupungin käsityöliikkeen kautta. Pakko oli ostaa, kun paksua Pirtin kehräämön hahtuvalankaa sain neljä vyyhtiä kympillä. Idea näille on olemassa, toivottavasti se toteutuukin joskus, koska nää vie aika paljo tilaa lankalaatikosta. Mulla oli myös kerrankin tuuria blogiarpajaisissa. Onni suosi Lapasesta karannut -blogissa, ja Teisa lähettikin nopeasti hienon palkinnon (ja suloisessa paketissa). Ja korttikin oli laatikon kanssa samaa sarjaa.

Laatikosta paljastu kaksi kerää Fabelia ja kaksi sievästi valmiiksi kerittyä kerää Kamenaa. Vaikka Kamenat näyttää kuvassa siniseltä, ne on oikeasti sievän violetteja, väri ei vain yrityksistä huolimatta tarttunut kameraan. Kiitos Teisa!

Viime lauantaina tehtiin tyttöjen päiväretki Tallinnaan. Lankaa ei tarttunut mukaan, koska vironvilla ja minä emme tule toimeen. Sen sijaan askeleet vei kirjakauppaan, mistä mukaan lähti upeantuntuinen Haapsalu Sall. Epäilen syvästi, tulenko ikinä tekemään oikeaoppista huivia kirjan ohjeilla, mutta kuvat on kauniita, mallikerrat on nättejä, ruutukaavioiden selitykset on enkuksi ja kirjaa on kiva selailla. Minä tykkään. Mallikertoja voinee käyttää muuhunkin kuin oikeaoppiseen, sormuksen läpi soljahtavaan huiviin.

Nyt minä lähden sohvalle suunnittelemaan, jaksaisko mikä ilta ommella puuttuvan napin yhteen valmistuneeseen juttuun, jotta senkin vois blogata.

Keltaista päivää

2009-09-06T18:42:00.000+03:00

Seuraa kuvakokoelma sarjassamme kuinka ottaa itsestään edustava kuva: Onneksi pään voi leikata huoletta pois, olis aivan liikaa vaadittu, että myös SEN pitäisi näyttää hyvältä kuvissa, jotka on otettu itselaukaisimella tai kurkottamalla kameraa jonnekin käsivarren mitan päähän.

Kuvissa esittäytyvä slipari on uusi versioni Tikrun Greendaysta. Olen siis käyttänyt ohjetta aiemminkin, ja tykännyt. Lanka oli silloin tosin höttöisempää kuin nyt käyttämäni Isoveli. Mulla oli nyt lankaa vain kolme kerää, ja jännitin koko ajan riittääkö se. Riitti, mutta sliparista tuli onnettoman lyhyt. Kyllä minä sitä olen jo muutaman kerran käyttänyt, mutta kivempi se olis hiukka pidempänä. Ja tää muuten valmistui jo heinäkuussa, mutta kuka viitsii panna heinäkuussa päälle Isoveljen paksuista liiviä kuvia varten?

Fantasia-raitaa

2009-09-02T18:16:00.003+03:00

Hah, te luulitte varmaan, että minä olen lopettunut käsitöiden tekemisen? Ei se mitään, niin luulin melkein minäkin. Nämäkin sukat oli kesken rahtua vaille kaks kuukautta. Mutta hei, kuka nyt kesällä kutoo pitkävartisia villasukkia? (Ilmeisesti minä.) Olen muuten viimeinkin uskaltautunut tekemään sukat "omasta päästä". Ei välttis vaadita kovin suuria taitoja tehdä sileää olevat perussukat ilman ohjetta, mutta mulle se on ollut aika korkea kynnys. Ihan hienosti onnistui.

Sukkien esikuvanahan on tietenkin olleet ne noro-raidoitetut sukat, joita joku aika sitten vilahteli joka puolella. Noro ei lankana ole koskaan edes kiinnostanut, joten aika selvää oli, että ainakaan siitä langasta en raitasukkia tee. Viime kevännä sitten törmäsin Järbo Garnin Fantasiin, joka ei tietenkään ole lähellekään Noroa, ja sisällössä on puolet akryylia, mutta hinta miellytti. Myös lanka itsessään miellytti, nimittäin siihen saakka kunnes päättelin sukkia neulalla suurin-piirtein-italialaisella tavalla. Se nimittäin katkeili. Ja usein. Kuinka usein voi lanka katketa yhden sukan silmukoiden päättelyssä?

Sukat on lämpöiset ja vaikkakin luultavasti nyppyyntyvät välittömästi kun pistän ne jalkaan käyttötarkoituksessa, olen toistaiseksi tyytyväinen.

Kantapäänä on muuten tiimalasikantapää, joka tällä kertaa onnistui ilman reikiä. Ilman reikiä onnistuin sen tekemään noudattamalla YouTubesta löytyvän videon ohjeita. Jeps, tästä mä tykkään. Minen jaksa poimia silmuikoita siinä perinteisemmässä kantapäässä ja siksi varmaan sukkien teko ei oo koskaan mitään suosikkipuuhaa ollut. Näin se käy nätisti.

Paluu arkeen

2009-08-16T15:50:00.003+03:00

Takana on pitkä, suunnittelematon päivitystauko. Nyt kun täällä taas tapahtuu jotain, arvatkaa mitä se tarkoittaa? Jep, loma on ohitse. Ja oon kuulkaa nauttinut! Kuluneet neljä viikkoa on olleet suosiolliset niin säiden kuin muidenkin olosuhteiden osalta. Olen vakaasti sitä mieltä, että lomani ajaksi sattui kesän parhaat ilmat. Nyt seuraa muutamia kuvia, joiden tarkoitus on kai kertoa, miten kesäni on kulunut (valmistuneita käsitöitä on nimittäin turha odottaa). Pari neuletta reissasi kyllä mukanani, mutta eivät juurikaan kiehtoneet. Loma alkoi automatkalla ympäri Itä- ja Pohjois-Suomea. Ja vähän Norjaakin.

Ja päättyi tuttuihin kotimaisemiin. Kävin kävelemässä lapsuuteni suosikkipaikalla, eikä selvästikään olis kannattanut. No, voinhan lohduttautua, että nyt ei ainakaan puut enää estä näkemästä metsää.

Vapaapäivän riemua ja koolailua

2009-07-04T17:42:00.009+03:00

Kiitoksia kaikille edellisen postauksen mysteeriliinaa kommentoineille! Kommentit lämmittää aina mieltä ja on tervetulleita! Liina päätyi muuten lahjaksi äidilleni, kuten olin koko ajan ajatellut. Minulla on ollut tarkoitus jo pitkän aikaa tehdä äidille liina, mutta muiden projektien painaessa päälle se on jäänyt.

Tänään olen viettänyt vapaapäivää. Jotain todellisia suunnitelmiakin oli, ja ainakin osan niistä sain tehtyä. Mutta osa päivää on kulunut silitellessä eilen saapunutta Ravelry-vaihtopakettia, joka on tosi ihana, ja juuri toivomiani värejä. Niin, ja kauniissa paketissa :) Kiitos!

Ensimmäisenä ihastuin tuohon itsetehtyyn pellavaiseen kassiin, jossa on sisäpuolella useita taskuja, juuri kuten kassissa pitääkin olla. Heiluttelin sitä niin innoissani, että olin unohtaa saaneeni muutakin. Ja mitä muuta, aivan ihanaa! Pashmina-huivi on upea, istuin koko illan se harteillani. Pashminan värit ovat kauniit, en voi kehua riittävästi (eikä ne tietenkään näy kuvassa kovinkaan hyvin). Ja lankaa, kaksi vyyhteä teeteen elegantia. Olen usein hypistellyt sitä kaupassa, mutta koskaan en ole ostanut. Nyt sitten sain heti kaksi kaunista väriä. Niin, ja sitten vielä Omar-suklaata, josta tulen aina hyvälle tuulelle. Tietenkin siksi, että se on suklaata, mikä jo sinällään on hyvä asia, mutta lisäksi Omariin liittyy hyviä muistoja lapsuudesta. Lähettäjäksi epäilen Karoliinaa, mutta en ole vielä saanut vahvistusta epäilylleni.

Oman pakettini lähetin viikko sitten ja se oli parillani Päivillä alkuviikosta. Itsetehtynä asiana Päiville lähti vihreä poppana-liina.

Vapaapäivänähän täytyy tehdä siivouksen lisäksi kivoja juttuja, eikö? Olen minä siivonnutkin, mutta sitten näin laatikossa värjäystä odottavat langat ja päätin, että tänään kokeillaan koolausta. Tilasin keväällä muutaman pussin Kool aid-värejä, ja asiaa tuntemattomille tiedoksi, se on siis mehua. Mehujauhetta, jolla voi myös värjätä villaa. Ja sen verran voimakas väri ja tuoksu tuosta tuli, että itselläni ei kyllä tehnyt mieli maistaa. Se on tietenkin kivaa, että kun kyseessä on elintarvike, voi huoleti käyttää perunakattilaa värjäykseen.

Koolausta voi tehdä mikrossa, mutta minä noudatin Ilun koolausoppaan vinkkejä ja käytin kattilaa. Lankana mulla oli kaksi 100 g vyyhtiä harmaata villalankaa (äidin varastoista).

Aloitin sinisellä ja värjäsin vaaleamman harmaan vyyhdin toisen pään berry bluella ja toisen pään ice blue raspberry lemonadella. Lopuksi vielä upotin koko vyyhdin väriliemeen, mitä siitä oli jäljellä. Aika hempeän sininen lopputulos.

Punainen vyyhti oli alkujaan hieman tummemman harmaa kuin sininen. Sen toisen pään värjäsin ensin orangella ja toisen pään cherryllä. Tulos oli tässä vaiheessa jokseenkin hailakka, paljon enemmän jäi harmaata kuin kahdella pussilla sinistä. Enkä tykännyt siitäkään, että värit poikkesi toisistaan noinkin paljon. Lisäsin veteen vielä pussin strawberryä ja heitin koko vyyhdin sinne kerralla. Ja tässä molemmat vyyhdit puolikuivina pihalla. Huomaattehan, että noudatan Ilun ohjeita kirjaimellisesti, Iluhan kehottaa kuvaamaan lankoja tohkeissaan ja raportoimaan tuloksista blogissa heti :) Etenkin punainen lanka on minusta nättiä, mutta ei sinisessäkään mitään varsinaista vikaa ole. Ja punainen lanka menee Project Spectrumiin! Summa summarum, koolaus on kivaa. En ryntää heti tilaamaan lisää värejä, mutta saatan kyllä vielä joskus värjätä lisää lankaa.

Mysteeriliina

2009-06-30T19:22:00.004+03:00

Se on valmis! Ja minä tykkään! Pikkuisen yli kaks kuukautta siinä meni, mutta kyllä kannatti. Tää on upea. Harmi vaan, että mulla ei kauheasti ole käyttöä pyöreälle pitsihuiville (jos on niille muunkaan mallisille, mutta en anna sen häiritä), joten päätin jo alkuvaiheessa, että kun kerran lankanakin on virkkauslanka, niin tästä huivista tulee liina. Kulutus 270 g Lidlin kimaltavaa virkkauslankaa. Mutta mitä tätä nyt enempää kehumaan. Työtunteja tähän meni muutamia, mutta niin, täähän oli harrastus, jota tehdään huvikseen. Ja siksi että siitä tulee iloiseksi. Saatte paljon kuvia.

Lahjoja lapsille

2009-06-24T19:16:00.003+03:00

Valmistunut jotain Project Spectrumiin! Nää kaks ekaa teemaväriä, vihreä ja keltainen ei ole ilmeisesti olleet oikein minun juttua. Toisaalta, eipä täällä paljon mitään ole viime aikoina valmistunutkaan. Keltaista on kuitenkin valmistunut hurjan 25 g kulutuksella vauvan sukat! Jei.

Sitten liivi 1-vuotiaalle pojalle. Lankana epämääräisiä nöttösiä sinisiä akryylilankoja. Ohje Suuri käsityölehti 10/2008. Muokkasin ohjeesta puuttuvan välikoon n. 86 cm, ja lisäksi tein saumattomana toisin kuin ohjeessa. Aloitin jo ohjeen mukaisesti erillisiä kappaleita, mutta tuli aivan liian pieni, ja kun olisin joka tapauksessa joutunut purkamaan, niin harkitsin nopeasti koko suunnitelman uudelleen ja siirryin pyöröhin. Tai siis pyöröpuikkohan mulla oli koko ajan, mutta luovuin edestakaisneuleesta.

Ja vielä lopuksi kuva mun uudesta poppanaliinasta. Ite tehty, raidat raitageneraattorilla. Tää menee tällaisesta ekasta harjoituskappaleesta, ja näitä olis tarkoitus kyllä tehdä lisää. Kivaa hommaa.

Kaunista kesäkuuta!

2009-06-22T22:24:00.003+03:00

Juhannusta vietettiin kohtuullisen vilpoisissa merkeissä. Hyvässä seurassa on kuitenkin aina hauskaa, kiitokset ja terveiset mukana olleille! Kylmää torjuttiin pitämällä tulta takassa suurin piirtein koko reissun ajan, minkä mökillä vietimme.

Takan äärellä lämmittelyn lisäksi retkeilimme upeissa maisemissa.

Juhannusta edeltävällä viikolla osallistuin ensimmäistä kertaa neuletapaamiseen. Sielläkin oli kivaa, ja tulen kyllä toistekin! Tänään taas on paistanut aurinko. Aurinkolasien korjausreissulla eksyin myös Suomalaiseen kirjakauppaan, enkä onnistunut kävelemään sieltä tyhjin käsin. Mukaan lähti alenurkkauksen alimmalle hyllylle kätketty Punokset puikoille, jonka olen halunnut jo pitkään, mutta joka jäi kalliihkon hinnan vuoksi hankkimatta. No, nyt ei ole enää sitä murhetta.

Nalle

2009-06-08T20:46:00.003+03:00

Toukokuun aikana ei sitten valmistunut mitään. Väänsin Kristelin Springtime Swirl-mysteerihuivia koko kuukauden kyllästymiseen saakka (vaikka on se kyllä kaunis - tässä tapauksessa kyllästyminenkin tuntuu kannattavan) enkä saanut mitään valmiiksi. Huivi on muuten kuutosvihjeen puolivälin tienoilla, mutta etenemisvauhti on ihan sietämättömän hidasta. Kuvassa todistusaineistoa siitä, että on se edennyt. Paitsi että minkä ihmeen takia se näyttää siniseltä? Se on kyllä valkoinen. (Ja mulla on siinä bambupuikot. Mie alan selvästi sijoittamaan tähän harrastukseen.)

Kesähuumassa aloitin Novitan Bambusta itselle kesäneuletta, joka eteni noin kolme senttiä ennenkuin kyllästyin siihenkin. Miksei se etene? Voi olla, ettei se valmistu koskaan.

Mikään ei huvittanut ja lueskelin vanhoja neulelehtiä. Nallen ohje sitten osui ja upposi (SK 3/2007). Vaihdoin langan Foxiin (kulutus 100g) ja ai että on söpö. Raskiikohan tätä antaa pois olleskaa? Katsokaa kuinka se nauttii aurinkoisesta (mutta ei niin lämpimästä) kesäpäivästä.

Nallelle tehtiin ensin vartalo ja pää, ja sen jälkeen muut lisukkeet, jotka näytti vartaloon verrattuna suhteettoman suurilta. Lopputulos näyttää ainakin minusta kivalta. Kuvia olis muuten saattanut tulla aiemmin, ellen olis hukannut kameraani. Enkä edes kaivannut sitä kuukauteen. Se kertoo siitä, että ihan oikeasti täällä ei ole ollut mitään näytettävää. Palatakseni asiaan, mulla on lankaa vielä toiseen nalleen, joten ehkä teen toisen lahjaksi ja jätän tän itelle maskotiksi. Tuohon pitsineuleeseen verrattuna nalle valmistui muuten huippunopeasti! Tän ja parin muun välityön jälkeen olin valmis palaamaan eilen takaisin mysteerihuivin kimppuun.

Ja mulle on kotiutunut elämäni toistaiseksi kalleinta tiskirättilankaa. Suunta näyttää kuitenkin siltä, ettei paluuta ole ja langat vaan kallistuu. (ai niin olen toistaiseksi tehnyt vasta yhden tiskirätin ja senkin jämälangoista, että ehkä se ei vielä kerro tän tilauksen hinnasta mitään.) No, minähän sanoin että olen alkanut sijoittamaan tähän harrastukseen.

Langat on muuten aivan toisen värisiä, kuin mitä värejä panin ehdolle Ravelryn värivaihtoon. Tarkoituksella, kun en tiedä mitä sieltä on tulossa. Jännittää. Oman paketin lähettäminenkin jännittää.

Edit. Vaihdoin sivupohjaa, uusi löytyi Keisarin uusista vaatteista. Vanhassa ei ollut mitään vikaa, paitsi ettei se näkynyt. Ja sitten se taas näkyi. Ja sitten taas ei. Käsittämätöntä. Tuolta Keisarin uusista vaatteista löytyy nättejä pohjia, joita on kaiken lisäksi älyttömän helppo vaihtaa. Voi olla että tästä lähtien pohja vaihtuu jatkuvasti, kun oli nimittäin miljoona kertaa helpompaa kuin viimeksi kun vaihdoin. Niin, vaihto oli onnistuneesti tehtynä puolessa tunnissa siitä kun päätin että tälle pohjan näkymättömyydelle pitää kai tehdä jotain. Siinä ajassa löysin tuon blogin, etsin sieltä sopivan pohjan ja vaihdoin sen. Ei hassumpaa. Joku, joka ei jahkaa kuten minä, olisi tehnyt sen vielä nopeammin.

Rinsessamyssy

2009-05-17T20:50:00.000+03:00

Henkilökohtaisista syistä niin käsitöiden tekeminen ku bloggaaminenkin on hidastunut. Nyt näyttää kuitenkin hieman valoisammalta kuin vielä hetki sitten. Tää oli jo valmistuessaan myöhässä tälle keväälle, mutta Suomen suven tuntien pipoaika ei ole niin kovin kaukana edessäpäinkään. Eli alunperin kaipasin kevyempää myssyä kevät/syyskeleille ja malliksi valitsin Rinsessamyssyn.

Lankana on Maijaa ja lankaa jäi vielä vaikka samassa ohjelinkissä olevaan kauluriin. Saa joka tapauksessa odottaa syksyyn, nyt ei enää motivaatio riitä kauluriin, näillä lämpimillä.

Neulerintamalla kesken on edelleen Kristelin mysteerihuivi. Viitosvihje alkaa olla loppusuoralla ja homma on jokseenkin hidasta. Mutta kaunis se on.

Osallistun myös Ravelryn suomalaisten väriteemavaihtoon, jonka paketti pitää lähettää kesäkuun loppuun mennessä. Aika jännittävää. Pakettiin pitää saada jotain itsetehtyä, josta alkaa olla jo idea valmiina - toteutus vielä antaa odottaa itseään.

Booga-kassi

2009-05-02T20:41:00.001+03:00

Tykkäsin joulunalla tekemästäni Booga-laukusta niin, että tahdoin itsellenikin. Viikon koekäytön perusteella, joo, minä tykkään.

Ikävintä tässä oli taas vuorin ompelu. Hankalaa! Magneettinapin ostin jo ennen joulua, joten eihän tässä mennytkään kuin vähän yli neljä kuukautta saada kassi itellekin. Lankana Viking of Norwayn Naturgarn, jota meni 200g, kangas ja vetoketju kierrätystavaraa omista varastoista.

Viime aikoina olen kutonut pyöreää huivia, joka tosin saattaa tässä tapauksessa saada elämän pyöreänä pöytäliinana. Kyseessähän on Kristelin suunnittelema mysteerihuivi Springtime Swirl. Kuvassa kolmosvihje neulottuna, tällä hetkellä nelosvihje jo hyvää vauhtia edistymässä. Olen hieman jäljessä, koska pääsin aloittamaan myöhässä lankaongelmien takia. Nyt käytössä epämääräinen lanka, jonka koostumusta voin vain arvailla. Mutta se kimaltaa, ja siinä on hopeasäie mukana :) Toistaiseksi olen tykännyt ohjeesta kovin.

Uutta lankaa meille on pesiytynyt kahden sukkalankakerän verran. Samassa paketissa tuli poppanaa ja Kool-aideja värjäyskokeiluja varten. Tietäis vaan, milloin niihin ehtii paneutua.

Kevätliivi

2009-04-18T10:31:00.006+03:00

Niinku lankaa ei olis viime aikoina tullut muutenkin ostettua tarpeeksi, menin pari viikkoa sitten Anttilaan, mistä tarttui 7 kerää Coralloa mukaan. Ja sit parin päivän päästä vielä kaks kerää. Ihastuin kevään vihreään väriin heti, ja ensin ajattelin itselleni vihreää kevätmyssyä. Ja samantien sen ajatuksen työnsi pois mielikuva minusta liihottamassa keväänvihreässä sliparissa pitkin maita ja mantuja. Joten slipoveri siis. Kuvissa väri ei näytä yhtä kivalle ku luonnossa, kun kuvaaja ei huomauttanut minun värin jäävän kuvissa varjoon.

Ohjeena Ullassa julkaistu Hilja. Kulutus kaksinkertaisella langalla 388 g, ohjetta muokattu sen verran että hiukkasen vähemmän silmukoita ja kavennukset ja lisäykset siirsin sivuun, ettei ne niin ottais silmään. Kädenteiden ja kauluksen joustimeen on laitettu vähemmän silmukoita kuin ohjeessa, kun ohjeenmukaisilla silmukkamäärillä jäi lörpöttämään. Ja nyt kun minä katon alkuperäistä kuvaa, niin kaula-aukko on kyllä mulla paljon pienempi kuin tuossa kuvassa. No, ei se mitään.Tykkään. Corallo oli kivantuntuista lankaa neuloa, ohje oli simppeli ja toimiva. Parina päivänä slipari on jo päässyt mukanani töihin, ja luulisin, että käyttöön tulee. Niin joo, ja menee Project Spectrumiin ekana (ja ainoana) vihreänä tuotoksena. Minä muuten ihastuin taas pitkästä aikaa (edellisestä kerrasta taitaa olla joku 15 vuotta, ja jäljellä runsaasta käytöstä repeytyneitä huiveja) silkkimaalaukseen. Siitäkin on jo öö, kuukausi aikaa, mutta en ole tullut kuvanneeksi silkkihuiviani aiemmin. Ei nytkään kaksinen kuva, mutta huivin värit näkyy ainakin mun koneella ihan kivasti. Näitä tahtoisin tehdä lisää, mutta kuka möis mulle aikaa uudelle harrastukselle? (Tein minä toisenkin, mutta sen värit jäi hailakaksi ja se odottaa jossain yhden idean toteuttamista.) Pääsiäisen aikana tein äitin kans tilauksen Tapiolta. Kannettiin kangaspuun osat sisään ja haaveiltiin uusista kaitaliinoista. Minun tuotoksia tulossa ehkä kesällä, kunhan ehdin lomalla kutomaan.

Haruha-sukat

2009-04-16T17:51:00.000+03:00

Lopusta Nallen Talvi-langasta muotoutu sukat, ja edelleen vain ja ainoastaan minulle itselleni. Ihan järjetöntä kyllä on tehdä noin kirjavasta langasta mitään pitsineuletta, mutta tulipahan tehtyä. Tosin vähän tiukahkot ovat minun jalkaan, mutta luotan siihen, että venyvät jonkin verran käytössä. Kirosin jo Teresa-sukkia tehdessäni, ja jälleen omia isoja jalkojani. Kuinka kiva olis tehdä sukkia sievään siroon jalkaan, mutta kun mulle saa tehdä sellaisia hehtaarisukkia, jotka ei näytä yhtään söpöiltä. (Ehkä siinä on syy, ettei äiti saati anoppi jaksaneet tehdä mulle joululahjaksi sukkia, joita salaa toivoin?) Näiden sukkien kanssa olen opetellut monta uutta asiaa. Ensinnäkin tajusin vasta kantapään koittaessa, että hetkinen, täähän ei olekaan normaali kantapää, vaan jotain aivan muuta. Pienellä googlettamisella löyty nimikin, eli oletan nyt että kyseessä on tiimalasikantapää. Ihan tosi, olen niin huono sukkien tekijä, etten edes tiennyt mistä tekniikasta on kyse. Tää oli kuitenkin kiva ja helppo tapa tehdä kantapää. Tahtoo käyttää tätä toistekin. Tosin eka sukka jäi aika reikäseksi (älkää katsoko kovin tarkkaan), yritän jatkossa saada langan kiristettyä paremmin. Ja koska sukat on aloitettu kärjestä, niin päättelyn koittaessa totesin, että nyt on aika opetella päättely, joka ei kiristä sukan suuta (kuten niissä minun unisukissa, jotka myös aloitin kärjestä). Sekin vaati kiihkeää googlettamista, mutta lopulta päädyin erinäisten ohjeiden perusteella ompelemalla päättelyyn, joka on ilmeisesti italialainen tapa. Ohetta en linkitä, koska katsoin mallia ainakin kolmesta paikasta, enkä muista niitä enää. Ainakin sukka mahtuu jalkaan ilman hampaiden kiristelyä ja nilkan taivuttelua omituisiin asentoihin.

Uusi Ulla

2009-03-23T21:01:00.000+02:00

Kuvat ovat viime lauantain luontoretkeltä. Oli kivaa, vaikka makkaraa meillä ei ollutkaan (ja kaikilla muilla retkeilijöillä oli, ja se tuoksu niiiin hyvältä...).

Uusi Ulla on ilmestynyt! Mukana on taas kivoja ohjeita, käykäähän katsomassa. Liityin sitten Ullan jäseneksi. Päätin jo viime vuoden lopulla, että olen tehnyt Ullan ilmaisilla ohjeilla niin paljon neuleita, että kohtuullista olisi tukea jäsenmaksulla Ullaa. En kuitenkaan liittynyt joulukuussa, kun päättelin ohjeista, että jäsenmaksu olisi tullut heti vuoden alussa uudelleen. Sitten homma unohtui, mutta jokin aika sitten kuitenkin muistin asian uudelleen. 10 € vuodessa ei ole paljon, varsinkin kun se menee äkkiä kaupassa jonkin käsityölehden ostamiseen, ja paljon vähemmällä harkinnalla kuin nyt tämä minun Ullaan liittymiseni. Ja toisaalta, usein olen ostamistani neulelehdistä tehnyt paljon vähemmän kuin Ullasta. Ja muuten, jos aiemmin oli neuleplääh, niin ei pitäisi olla enää. Lankamaailma Nordian satoa viime viikolta. Ja vähän muualtakin.

Lahjoja

2009-03-17T21:08:00.002+02:00

Pah, mua ei huvita. Eikä kiinnosta. Vielä pari viikkoa sitten suunnittelin, että näiden nyt keskeneräisten neuleiden jälkeen aloitan paitaa Novitan Saanasta. Pakkasmittari tuntuu kuitenkin muuttaneen pysyvästi plussan puolelle, ja mitä ihmettä minä silloin teen niin paksulla villapaidalla. Harmittaa, koska Saana oli myös se neule, jolla ajatteli osallistua Project Spectrumin vihreään osioon. Pah, minä taijan unohtaa koko homman, ja tehdä tai olla tekemättä jotain aivan muuta. Ja todennäköisesti en ainakaan vihreästä. Mutta joo, jotain ihania lahjoja mulla on jäänyt esittelemättä, joten esitellään ne vaikka nyt. Eikö ole aivan upea liina? Vaikka oman villaliinani suhteen otin riskin, että se sotkeentuu ruokapöydässä, tämän liinan suhteen en sitä ainakaan vielä uskaltanut ottaa. Minun täytyy harkita, löytyisikö tälle jokin turvallisempi paikka. Mutta ihana tämä on! (Ja tämäkin on vain levitetty rullalta kuvaa varten pöydälle, joten rytyt johtuu minusta, ei lahjan antajasta.) Jos joku ihmettelee, että mitä tuo kaunis pitsi liina päissä on, niin se on solmittu fransu-tekniikalla. Itse sitä en osaa, mutta nytpä minullakin on fransuliina! Googlettamalla löysin ohjesivun, josta saa pienen käsityksen siitä, mistä on kyse.

Sitten minä sain vielä pehmeän ja ihanan vaaleanruskean pampulahuivin, joka on ollut kovassa käytössä - paitsi että kovin lämmin näihin lämpeneviin kevätpäiviin.

Ja vielä sain oman huovutusjutut. Mulla oli niinku joulu, kiitos! (Eikä minulla edes oikeasti ollut mikään merkkipäivä, joten tämä oli aivan liikaa!) Näitä esitellessä muuten se paha tuulikin, joka minulla alussa oli, katosi.

Ps. jos eräät miettii, että miten se jaksaa päivän päätteeksi vielä blogata, niin vastaus on: ajastuksella

Farkkupeitto

2009-03-15T21:13:00.002+02:00

Minä oon muutamaan otteeseen mainostanut tekeillä olevaa farkkupeittoa. Viime viikonloppuna se valmistui, eli ei siinä tekemisessä oikeastaan mennyt kuin kaks viikonloppua kahteen naiseen. Palat olin pääasiassa leikannut jo valmiiksi. Tilkkupeiton tekeminen oli kivaa, mutta varmaan ihan hetkeen ei mielenkiinto riitä niihin loppuihin farkkupaloihin, jotka vielä odottaa kaapissa käsittelyä. Mitään havaintoa siitä, mitä niistä tekis, ei myöskään ole. Niitä taitaa olla ainakin toisen samanmoisen verran vielä jäljellä, ellei enemmänkin. Enkä minä edes tiedä, miksi ylipäänsä ikinä keksin, että minun täytyy ehdottomasti saada farkuista koottu päiväpeitto. Joka tapauksessa idea on tullut joskus, öö... viis tai kuus vuotta sitten. Tilkkuja sain jostain kierrätyskeskuksesta aika läjän, ja siitäkin on jo pari vuotta. Eli yksiäkään omia farkkuja ei tarvinnut leikata tähän projektiin, niitäkin olis kyllä ollut odottamassa. Peitto on muuten tehty kokonaan kierrätysmateriaalista, koska taustakankaanakin on vanha mummun aikainen lakana. Mitään vanua en pannut väliin, koska paksu farkkukangas ei minusta sellaista kaivannut. Mutta joo, lopputulokseen olen kyllä tyytyväinen. Paitsi että se aiheutti sen, että makuuhuoneen verhot täytyy myös vaihtaa. Farkku vaatii parikseen ehdottomasti sinistä, ei violettia.

Haruha-kämmekkäät

2009-03-12T20:50:00.000+02:00

Akuutti kämmekkäiden tarve on jatkunut, kun vihdoin viime syksynä ymmärsin niiden käytönnöllisyyden. Muut työt on kiilanneet edelle, mutta nyt sain jotain valmista aikaan sillä saralla. Ostin syksyllä kerän talvi-väristä Nalle-lankaa, ja päätin jo silloin, että siitä tulee ihan taatusti minulle itselleni jotain. Minulle, ei kenellekään muulle. (Niinkuin kukaan minun lähipiirissä nyt näin imelän värisiä sukkia tms. haluaisikaan. Paitsi minä.) Ohje on jälleen kerran bongattu Ullasta, eli Haruha-kämmekkäät. Lankaa kului 36 g ja toivon saavani lopuista vielä sukat, ja jälleen itselleni. Ensimmäinen sukka on puikolla, joten ehkä tämä tästä. (Toivoin ja odotin muuten jouluna saavani lahjaksi villasukat. Ei niitä vaan näkynyt. Ehkä ensi jouluna?)

Lupaamani punainen huovutustyö

2009-03-09T20:43:00.002+02:00

Edit. Kommenteissa kehuttiin liinan suoria reunoja. Tässä vaiheessa täytyy paljastaa, että siinä asiassa isona apuna oli pohjalla käyttämäni esihuopa, jonka päälle ladoin punaiset villat. Eli kun pohja oli suora, niin koko homma pysyi paremmin kuosissa. Kun aiemmin tänä vuonna esittelin mökille tekemääni sydänhuopaa, mainitsin ohimennen, että jotain punaista huovutettua saattaa joskus olla tulossa. Punaista, koska punaisia villoja oli vielä vaikka kuinka. En tosiaan uskonut, että seuraavaan huovutusprojektiin ei mene kauakaan, mutta näin nopeasti se lopulta kävi (ja oikeasti vieläkin nopeammin, mutta olen viivytellyt kuvien ottamisen kanssa). Virkistäydyimme työkavereiden kanssa huovuttamalla yhdessä. Kunnon bloggaajan tavoin mulla oli kamera mukana, ja siksi näette nyt vilauksen muidenkin töistä.

Villat koottiin siis lakanan päälle, ja kotona sitten pesukoneeseen huopumaan. Lopputuloksetkin vietiin toisillemme näytille... Kauniita juttuja me vaan tehtiin! Toiset kaksi taisivat päätyä seinävaatteiksi, minä pysyin alkuperäisessä suunnitelmassani kaitaliinasta.

Ja sitten ne kuvat, joita tämä juttu on odottanut: Liina on kyllä höyrytetty suurinpiirtein sileäksi valmiina, mutta koska se on odottanut rullalla sopivaa valoa (ja sitä että keittiön pöytä olisi niin tyhjä, että sen voisi siihen levittää), se on vähän kärsineen näköinen. Totesin kuitenkin, ettei sitä kannatta alkaa höyryttämään uudelleen, mikäli aion ylipäänsä saada sen kuvattua, ennenkuin päivänvalo taas katoaa.

Tarvinneeko sanoakaan? Minä tykkään! Olen tässä vähän arkaillut panna tätä pöydälle, kun kaadan siihen kuitenkin samantien mustikkamehua tms. Se on kuitenkin niin nätti, että annoin sen kuvien ottamisen jälkeen jäädä pöytään. Jospa se ei kauheesti kärsis.

Ja niin, muutakin on valmistunut, ja kuvattukin, nyt kun kerta ehdin kerrankin päivänvalolla kuvaamaan. Niistä joku toinen kerta lisää.

Ompelukone

2009-03-01T19:16:00.001+02:00

Viikonloppu on kulunut tiiviisti käsitöiden parissa. Vilautin joskus aiemmin pinoa farkkukangasta. Nyttemmin pinosta farkkua on muotoutunut valtava peitto, johon pitäis vielä saada pohjakangas ja reunakaitaleet. Tällä kertaa keskeneräisestä työstä ei ole yhtään kuvaa, vaan työkalusta. Nimittäin mummini ompelukoneesta. Eikös vain ole aika hieno? Äitini haki ompelukoneen lainaan, koska omansa pitäisi viedä huoltoon. Olin viikonlopuksi menossa käymään kotosalla, ja äiti laitteli perjantaina viestiä, että "otahan tilkut mukaan, mummin ompelukoneella niitä olis varmasti hyvä ommella". Ihan nostalgiasyistä päätin kokeilla konetta. Ompelukone on äitini muistikuvien mukaan hankittu joskus 60-luvulla, eli ikää alkaa olla pian viitisenkymmentä vuotta. Viimeiset parikymmentä vuotta kone ollut melkeinpä käyttämättömänä. Siihen nähden toimii aivan uskomattoman hienosti! Paksua farkkuakin ompeli kuin vettä vain. Jouduttiin me tosin kertaalleen tekemään remonttia ompelukoneeseen, kun se alalangan puolauksen jälkeen juonitteli, eikä halunnut ommella enää lainkaan. Taitava mieheni kuitenkin ratkaisi pulman, ja taas mentiin!

(Huom. kuvassa ompelukoneen takana näkyvä sininen mytty on kyseinen peiton alku.)

Ja minä, joka ajattelin, että noin vanhalla koneella voi ommella vain suoraa tai siksakkia, sain heti nenilleni. Katsokaa, kuinka sympaattinen ohjekiekko, jota pyörittämällä näkee, miten kone pitää säätää mitäkin kuviota varten.

Kaarrokeneule

2009-02-22T22:02:00.000+02:00

Jee! Se valmistui lopulta. Olen hehkuttanut viime metreillä kaarrokeneuleeni tilannetta kaikille, ketä ei varmasti ole kiinnostanut. Sori siitä. Mut minä olin niiin innoissani. En ole aiemmin paljon pusero-kokoisia neuleita tehnyt, viime kesänä tekemän villatakki vaati jo aikamoisia henkisiä ponnistuksia, että uskalsin alkaa edes yrittämään. Tämän aloittaminen oli jo henkisesti vähän helpompaa, kun oli yksi suurin piirtein onnistunut työ takana.

Oikeasti nappilista ei renksota tuolla tavalla kuin kuvassa, sitä ei vaan ehditty kastella ennen kuvan ottoa, toisin kuin siis muu neule. Lankana Top Wool, kulutus 670 g (ohjeen mukainen 65o g siis ylittyi - onneksi lankaa oli ylimääräinen kerä). Top Woolithan hamstrasin viime syksynä, kun kerran halavalla sai. Ensin aioin ottaa 10 kerää, mutta onneksi tulin kaupassa järkiini ja otin kaikki samaa värjäyserää olevat 14 kerää. 30 g siis jäi jäljelle. Lankaa oli kiva neuloa, mutta sen verran villa kutittaa, että tämä vaatii alleen pitkähihaisen paidan.

Ohje löytyi Modasta 5/08, koko M. Lanka on eri, mutta tiheys täsmäsi. Sen verran tein muutoksia (eli neuloin, purin, ja neuloin uudelleen), että kaarrokkeessa on 15 mallikertaa, eli yksi enemmän kuin ohjeessa. Tiheyden piti kyllä laskujeni mukaan täsmätä myös korkeussuunnassa, mutta ehkä se ei täsmännytkään. 14 mallikerralla kaarroke tuntui puristavan ja ahistavan, joten tein yhden lisää. Nyt tuntuu mukavalta.

Minä tykkään!

Jotain hömppää osoittamaan, että olen vielä täällä

2009-02-20T19:34:00.000+02:00

Nappasin tälläisen Lankaa ja sympatiaa blogista, kun ei mulla ole viime aikoina ollut mitään muutakaan kerrottavaa. Käytä kaikissa vastauksissa oman nimesi alkukirjainta. Kaiken pitää olla totta, ei mitään keksittyä. Jos henkilöllä ennen sinua on sama etunimen alkukirjain, sinun täytyy käyttää toisia vastauksia. Et voi käyttää samaa vastausta kahdesti, etkä omaa nimeäsi pojan/tytön nimi kysymyksissä. 1.) Mikä on nimesi: Suopursu 2.) Neljä kirjaiminen sana: sisu 3.) Tytön nimi: Sanna 4.) Pojan nimi: Sami 5.) Ammatti: seikkailija (on se ammatti, eikö olekin?) 6.) Väri: suklaanruskea 7.) Jotain, johon voi pukeutua: sametti 8.) Ruoka: salaatti 9.) Jotain, joka löytyy kylpyhuoneesta: suihku 10.) Paikka: Suomi 11.) Syy myöhästyä: sammuminen 12.) Jotain, jota huudat: Seis! 13.) Elokuvan nimi: Saalistaja (okei, tämän minä googletin kun ei tullut mitään mieleen) 14.) Jotain, jota juot: sima 15.) Musiikkiyhtye: Santana 16.) Eläin: sika 17.) Kadunnimi: Syrjäkatu 18.) Auton merkki: Seat 19.) Laulun nimi: Se ei olekaan niin 20.) Aktiviteetti, joka vaatii enemmän kuin kaksi ihmistä: Suopotkupallo

Project Spectrum

2009-02-18T18:25:00.000+02:00

Minä en ole ikinä ollut mukana Project Spectrumissa. No eipä ole ollut blogiakaan ennen. Nyt kuitenkin olen!

NORTH (March/April) Color: Green Material: Stones/Gems/Rocks Season: Winter Element: Earth EAST (May/June) Color: Yellow Material: Wood Season: Spring Element: Air SOUTH (July/August) Color: Red Material: Metal Season: Summer Element: Fire WEST (September/October) Color: Blue Material: Glass Season: Autumn Element: Water

Yksi syy muuten, miksi päätin lähteä tähän mukaan, on se, että tulin tammikuussa ostaneeksi sitä vihreää lankaa, ja eiköhän ensimmäisenä ole väri vihreä! Toivotaan, että tämä projekti motivoisi minua myös käyttämään tuon langan... Juurikaan mitään keltaista ei tosin kaapeista löydy, mutta katsotaan sitä sitten myöhemmin. Tuossa aiemmin kerroin putsanneeni pyykikonetta sitruunahapolla. Meidän koneen kolinoihin se ei kuitenkaan auttanut, ja ystävänpäivänä ajettiin miehen kanssa romanttisesti kodinkoneostoksille. Kotiin tuotiin uuden pyykikoneen lisäksi myös kuivausrumpu, ja sujuuhan kuulkaa vaatehuolto nyt näppärästi. (Mitään vaikutusta kuivaurummun ostoonhan ei ollut keskustelulla, jossa vakuutettiin, että kostutuksessa tai pesussa venähtäneet neulekappaleet saa kuivausrummussa nätisti palaamaan kuosiinsa.)

Jännitystä :)

2009-02-03T21:20:00.001+02:00

Ei, otsikossa kuvattu jännitys ei koske neuleita - tai ehkä sittenkin palan jo halusta saada kesken oleva palmikkotakki käyttöön. Ravelryssä pyörivät ovat ehkä seuranneet pyykikone-aiheista keskustelua, niin minäkin. Lauantaina tilasin nettiapteekista kaksi pussia sitruunahappoa pyykikoneen, tiskikoneen, kahvinkeittimen ja vedenkeittimen puhdistusta varten (toivottavasti muuten riittää! Mun vedenkeitin on kyllä sitten seuraavana jonossa...). Tänään hapot sitten tuli postissa ja nyt pyörii pyykikone ysikympin pesussa sitruunahapot sisällä. Saataiskohan tällä konstilla lykättyä uuden koneen hankintaa...? Ja jos joku ihmettelee, että mistä syystä nettiapteekista, niin ei ihan mistään muusta syystä kuin siksi, etten kuitenkaan muista oikeasti käydä apteekissa sitä ostamassa, ja tuon keskustelun lukemisen jälkeen puhdistushalut oli ihan hillittömät. Onnistuin muuten tänään löytämään apupuikon palmikoita ajatellen. Onhan siitä takista vielä puolitoista hihaa tekemättä, joten ihan tarpeeseenhan tuo tuli hankittua... Tosin näin eka kokeilun jälkeen en ole ollenkaan varma, onko tuo yhtään sen luontevampi käyttää kuin aiempi tapani käyttää tavis-sukkapuikkoa. Totuttelukysymys, ehkä. Ja onhan mulla kuviakin. Kokonainen tiskirätti vanhasta jämälangasta, juhuu. Se jäi vähän pienenlaiseksi, mutta lanka loppui pahimmoilleen kesken. Itse asiassa niin pahimmoilleen, että viis silmukkaa jäi päättelemättä ja tiskirätintekele venyi sohvan vieressä lattialla useamman viikon, ennenkuin sain päätettyä mitä sille teen. Lopulta käytin toista lankaa niiden viiden silmukan päättelyyn ja sain rätin käyttöön. Oli siitä hienompikin kuva roikkumassa hanan päällä kuivumassa, mutta lähempi tarkastelu osoitti, että sitä hanaa sekä allasta olisi ennen kuvanottoa pitänyt vähän pyyhkäistä puhtaammaksi, joten jätin likaisen altaan sitten tällä kertaa esittelemättä. Tuntuu toimivan ihan hyvin, mutta varsinaisesti en vielä tämän rätin myötä käänny uskomaan neulottujen tiskirättien paremmuuteen. Monessa paikkaa on kerrottu, että Bambu-lanka on ylivertaista tiskirättimateriaalia, mutta omistamani Bambu-kerät on korkkaamattomia, ja ajattelin tehdä sitten tiskirättejä mahdollisista jämäkeristä. Loppuun vielä pläjäys onnittelukortteja. Ei nämä mitenkään erikoisia ole, mutta tapani mukaan havahduin korttitarpeeseen noin puoli tuntia ennen lähtöä, joten ei siinä kauheesti enää ehtinyt värkkäillä. Lähinnä laiskuus kostautui siinä, etten viitsinyt alkaa leikkaamaan isompia kortteja, niin noihin pieniin valmiisiin korttipohjiin ei kauheesti mahdu somistamaan.

(Alimman kuvan vauvansukat on täällä esitelty jo aiemminkin, mutta kun ne päätyikin sitten kokonaan toiseen perheeseen kuin alunperin piti.)

Nyt tää hiljenee ja lähtee laittamaan pyykikoneen toiselle kierrokselle tällä kertaa pulveripesulla, jota suositeltiin sitruunahappopesun jälkeen.

Keskeneräistä...

2009-01-26T20:02:00.003+02:00

Joululomalla tehtyjen käsitöiden jälkeen ei ole oikein syntynyt valmista. Työ verottaa aikaa harrastuksilta. Ja tietokoneella istuminen näköjään verottaa myös intoa blogata iltaisin. Tekeillä on neule Modassa julkaistulla ohjeella. Palmikoita on kiva tehdä, se on mulle aika uutta. Apupuikkoakaan en omista. Tämän projektin aikana olisin jo moneen kertaan ostanut sellaisen, mutta apupuikkoja ei myydä Citymarketissa, Prismassa eikä Halpa-Hallissa, missä olen muistanut puikkohyllyn kautta kiertää. Sujuu tämä ilmankin. (Ja taas mulla on uusia silmukkamerkkejä :) ) Alkuinnostus palmikoihin loppui torstaina, joten mitä tehdä? Päätin kaivaa lopultakin esille ne vuosia odottaneet farkkutilkut, joista olen haaveillu päiväpeittoa. Iso kasa valmiita tilkkuja on syntynyt parissa illassa (kuva otettu lauantaina). Suunnittelu, pah, mitä se on? Minä leikkaan ensin tilkut ja suunnittelen vasta sitten. (Ellei sitten monen vuoden haaveilua lasketa suunnitteluksi?) Kaikeksi onneksi en ole päättänyt ruveta langanostolakkoon. Itse asiassa mies oikein kehotti minua tekemään tilauksen Tapion kauppaan, kun murehdin että tahtosin tilata viis kerää Maijaa. En kuitenkaan tilannut, vaan ostin lankaa ihan paikallisista ale-myynneistä. Ja nämähän ei poistaneet vielä tarvetta hankkia Maijaa, niiden osto on vaan siirtynyt siihen, että keksin mitä muuta ehdottoman tarpeellista Tapiolta tilaisin.

Suunnitelmat näille on jo valmiina, tarvitaan vain rajattomasti neulonta-aikaa. Ja tuon Saanan ollessa kyseessä uskallusta aloittaan pusero enkuksi.

Sydänhuopa

2009-01-24T19:57:00.001+02:00

Kävin tuossa joulun allayks viikonloppu minun vanhempien mökillä, jonka seinät on vielä aika paljaat. Siellä minä sain vision: kamarin seinälle pitää saada seinävaate. Ja kun mulla nyt kerta oli niitä villoja vielä jäljellä... Ajatuksesta tekoihin, kun inspiraatio iskee ei kannata odotella. Näytin äitille kuvan, että tällaisella kuviolla ajattelin tehdä (kuvio oli mulla mielessä jo ennenkuin keksin, mihin sen haluaisin käyttää). Mallia on bongattu ryijystä Siitä alkoi rakkaus.

Kuten aiemminkin, ensin sommittelin villat, sitten neulasin ne kiinni. (Suuret kiitokset ystävälle, joka lainasi toista tarkoitusta varten sellaisen huovutusneulajutun, jossa on 5 neulaa, nopeutti tätä vaihetta kummasti.) Missään ohjeissa en törmännyt tähän, että ensin neulattaisiin ne kiinni, mutta minun kesällä tekemässä testihuovassa kuvio hajosin kovasti, kun en tätä tehnyt. Mieluummin teen vähän ylimääräistä työtä, jos sillä varmistan sen että kuvio edes etäisesti muistuttaa haluamaani.

Sitten vaan yhtenä vapaapäivänä rupesin kastelemaan huovan ja rullaamaan ja mäiskimään sitä. Taaskaan huopa ei kutistunut niin paljon kuin olin olettanut, mutta ei se mitään. Päätin, että karvaa ei irtoa, joten seinällä pidettävään tekstiiliin huopuminen riittää.

Joulun aikaan vein huovan äidille, ja vinkkasin, että se tarttis vielä viimeistellä, eli laittaa taakse taustakangas. Äiti olikin sitten hoitanut viimeistelyt yksin ja viime viikonloppuna sain kuvata valmiin huovan. Huopa ei jää tälle kuvausseinälle, mutta mökille se saadaan vasta myöhemmin. Niin ja koko on jotain... 70 x 100 cm? En huomannut mitata, kun äiti teki nuo lopputyöt. Aloitin kuitenkin siitä, että leveys oli 100 cm ja korkeus ehkä 130 cm. Kerrottakoon vielä, että siniset, vihreät ja lilat villat kului kokonaan, keltaista sen sijaan en saanut käytettyä kaikkia. Punaisiakin on vielä vaikka kuinka, joten ehkä joskus vielä valmistuu jotain punaista ja huovutettua...

Zetor ja unisukat

2009-01-07T18:20:00.004+02:00

Edit. Toimimaton sukkalinkki korjattu, kiitos Sini! Loma ja pakkaspäivät sopivat ainakin tällaiselle neulontaa harrastavalle ihmiselle. Joulun ja uuden vuoden aikaan sain ihan hirveän paljon aikaiseksi, katsokaa vaikka! Ensin minä otin lomaneuleeksi Jatan Zetorin ja langaksi Novitan Rosemohairin. Rosemohairit on odottaneet inspiraatiotaan aika pitkään. Joskus viime keväänä yritin sitä neuloa ja tuloksena oli ihan hillitön solmu, joten päätin odotella aikoja parempia. Ja miksi ihmeessä minä ostin lankaa valkoisena? Nyt tekaisin siitä huivin suurin piirtein ennätysajassa. Jatan ohje oli kiva, mutta reunuskaaviota en saanut onnistumaan - ja sen kyllä huomaa. Lisäksi päättelin huivin liian tiukasti, vaikka vaihdoin isommat puikotkin. No, tykkään kuitenkin. Niin, kulutus oli jonkun verran vajaa 3 kerää. Kun huivi oli lähes valmis, ja piti lähteä mökille uuden vuoden viettoon, oli ihan niinku pakko keksiä uus neule matkaan. Step-langan loppu on sekin odottanut neulojaansa vuoden verran, edellisestä joulusta saakka. Silloin siitä syntyi äidille joululahjasukat ja arvelin, että lopusta saattaisi tulla vielä lyhytvartiset unisukat itselle. Koska lanlaa oli naftisti, päätin että sukat on aloitettava kärjestä. Ohjeen valitsin kiireessä selaamalla Ullasta sukka-ohjeita, etsimällä niistä sopivalla tiheudellä olevan kärjestäaloitetun mallin. Teresa-sukkien ohje lähti siis matkaan mökille. Ohje ja mallineule on ihan kiva, mutta olisin kyllä kaivannut hieman selkeämpää ohjetta. Sukat kuitenkin syntyi, ja lanka tuli käytettyä ainakin tarkkaan! Kuviota en yrittänytkään täsmätä, kun tiesin, että lankaa on vähänlaisesti ja tarkoitus onkin ottaa sukat unisukiksi, jolloin sillä ei liene niin väliä.

Bolero ystävälle

2009-01-06T18:30:00.000+02:00

Hyvä ystäväni meni naimisiin joulun välipäivinä. Minä olin vissiin niin innoissani syksyllä, kun minua pyydettiin kaasoksi, että menin lupaamaan mitä sattuu :). Morsiamen kanssa hääpukuostoksilla päästin suustani jotain sellaista, että ei kai nyt tuollainen bolero ole vaikea ommella itsekään, mitä sitä vuokraamaan kun ne valmiit ei kerran ole edes mieleisiä. En tiedä, mikä minut sai kuvittelemaan, että osaisin tehdä yhtään sen mieleisempää boleroa, mutta yritettiinpähän ainakin :) (Morsian kyllä väitti pitävänsä lopputuloksesta.)

Boleron ompelu ei sitten ollutkaan ihan simppeli juttu. Luvatessani sen, ajattelin että ilman muuta nyt löytyy bolerojen ohjeita joka käsityölehdestä. Niin löytyikin, mutta neulottujen boleroiden ohjeita. Me etsittiin kankaista, ja sitä paitsi ystäväni halusi liehuhihat parhaaseen linnanneitotyyliin. Lopulta minä löysin yhden boleron ohjeen, jossa tosin oli aivan väärän malliset hihat, ja liian peittävä miehusta (haluttiin nääs kaunis puku mahdollisimman esille sieltä alta). Ystäväni taas löysi goottipuvun ohjeen, jossa oli lähestulkoon mieleiset hihat. Näitä kaavoja yhdistelemällä ja myös aika reilulla kädellä muokkaamalla (kiitos vain äidille, jonka muistin joskus yhdistäneen kahta kaavaa) saatiin sitten aikaan bolero ystäväni lämmikkeeksi.

Morsian väitti olevansa tyytyväinen tähän, joten kai se on minunkin oltava ;)

Tein hääparille onnittelukortin 3D-kuvista, niistä joihin innostuin aiemmin syksyllä. En tullut sitten ajatelleeksi, ettei minulla ole valmiita kirjekuoria näin hassun kokoiselle kortille, joten jouduin askartelemaan myös kuoren...

Hääjuhlassa poltettiin niitä polttareissa koristeltuja kynttilöitä, jotka paloivat ihan kiltisti, eikä yksikään lautasliina ympärillä syttynyt tuleen.

Ja ennen häitä morsian ja askarteleva kaaso pitivät vielä huovutusiltoja hääkarkkeja varten. Minä osallistuin vain neulahuovutus-osuuteen, morsian ompeli itsekseen kahdesta sydämestä taskun ja lisäsi koristenauhan.

Tässä vielä kuva omasta juhla-asustani. Sekä huivi että sukat on esitelty jo aiemmin, mutta tähän tarkoitukseen ne oli ajateltu. Ja huivi tietenkin on kuvassa vähän hassusti, kun ei sattunut peiliä eteen ennen kuvanottoa. Hmp. Ulkona tällä vaatetuksella paleli, mutta sisällä tuntui olevan liikaakin lämmintä. Kyllä täysvilla vaan lämmittää!

Jouluyllätyksiä

2009-01-05T13:12:00.001+02:00

Hyvää Uutta Vuotta kaikille lukijoille!

Vuosikin on vaihtunut jo aikaa sitten, mutta palaan silti vielä joululahjoihin. Minä sain nimittäin tosi kivoja ja hienoja lahjoja, en oo vaan ehtinyt kuvailemaan ja lataamaan niitä tänne aiemmin. Äiti oli tehnyt meille tällaisen kuultokudoksen ikkunaan ripustettavaksi. Tässä kuvassa se ei ole lopullisella paikallaan, ripustinpahan vain tähän kuvan oton ajaksi.

Ja sitten lisäksi äiti oli vielä tehnyt tällaisen upean valoryijyn. Eiks oo hieno? Nyt se saa valaista meidän hämärää eteistä talvikauden ajan.

Värin sain itse valita, ja ensin mietin valkoista, mutta halusin kuitenkin jotain muuta. Päädyin lopulta tällaiseen siniharmaaseen, johon olenkin tosi tyytyväinen. Näin uskon tämän olevan hyvännäköinen myös ilman valoja, kuten ajattelin tätä kesäisin käyttää.

Sit mä sain tällaisen rosepitsin tekoon tarkoitetun laitteen. Eilen ehdin tätä testaamaan, ja kyllä sillä kukkasia syntyi :)

Ja 2 kerää Novitan Foxia. (Hups, kuva on vähän niinku nurinpäin..)

Lopuksi vielä kuva ihan omasta käsityöstäni, joka pääsi vihdoin pitkän odottelun jälkeen raameihin ja seinälle. Muistaakseni kuva on tilattu Käsitteeltä joskus pari vuotta sitten ja kirjonta valmistui joskus viime keväänä. Raameja odoteltiin sitten näin pitkään. Kyllä minä tykkään tästä vieläkin, ja paikka tälle taululle on ollut odottamassa jo pitkään.

Kynttilöitä

2008-12-30T11:04:00.001+02:00

Joku muistaa, että esittelin marraskuussa lautasliinoilla koristelluista kynttilöistä? No, nyt teema jatkuu. Niitä lähti joulutuomisiksi niin meidän vanhemmille kuin sisaruksillekin. Yhteen perheeseen täsmätuotteena siilikynttilät. Ja itselle pitsikuvioita.

Seuraavat kynttilät ehti valitettavasti pakettiin asti, ennekuin muistin kuvata.

Siinä tämän kertainen kuvapläjäys. Joulunaikaan ollut pidettyä vähän tietokonetaukoa (pari joulunaikaan tullutta postausta oli ajastettuja) ja seuraamani blogitkin ovat jääneet vähemmälle huomiolle. Mukavia juttuja on vielä esittelemättä, mm. itse saamani joululahjat, joissa oli kovasti käsityöaiheita.

Neulomisesta minä sen sijaan en ole pitänyt taukoa. Kesken on huivi Rose mohairista, joka on pyöriskellyt pari vuotta meillä odottaen kohtaloaan. Ja silmukkamerkit, joiden ajattelin riittävän vaikka mihin, loppuivat heti kättelyssä! Saanpahan hyvän syyn tehdä niitä lisää.

Booga-laukku

2008-12-26T20:02:00.000+02:00

Tämä joululahja ansaitsee ikioman postauksen, koska olin niin tyytyväinen tähän. Laukun ohjeena käytetty Sinikan ohjetta. Lankana on Naturgarn no 1, kulutus 200g. Puikot 8 mm. Jätin hihnan hieman lyhyemmäksi kuin ohjeessa, ei olisi kannattanut. Menee se kuitenkin näinkin... Laukussa on myös vuori, ja vetoketjullinen tasku. Viime silaukseksi laitoin vielä magneettinapin.

Toivottavasti kelpaa saajalleenkin :)

Joululahjoja

2008-12-25T10:34:00.001+02:00

Ei mun pitänyt tehdä mitään joululahjoja itse, enkä minä ole paljon mitään tehnytkään. Ja nämä mitä olen tehnyt, olen tehnyt ilman stressiä aika lähellä joulua :) Sitten kun tuli sopiva tauko muissa hommissa enkä tiennyt mitä tekisin. Näin tää on kivaa! Ekana esittelyssä muutama vaaleanvihreä silmukkamerkki. Ne menivät ystävälle, joka neuloo. Tosin en tiedä käyttääkö silmukkamerkkejä, mutta onpahan nyt niitä odottamassa mahdollista tarvetta :) En myöskään tiedä, tunnistiko hän paketin avattuaan nämä silmukkamerkeiksi. :) Nämä on siitä minun ensimmäisestä silmukkamerkkikokeilusta, josta yksi itselleni tekemä merkki hajosi. Nämä lahjaksi menneet olen yrittänyt testata, että pysyisivät kasassa. Samalle ystävälle myös kirjanmerkki.

Puolivuotiaalle Tuulan sukat. Tein ihan ohjeen mukaan Lidlistä hamstratusta sukkalangasta, jota kului paljon alle 50 g (en ole punninnut, mutta kerä oli aloittaessa vajaa ja sitä vielä jäi). En ole varma mahtuvatko vielä pojan jalkaan, mutta lupaan tehdä uudet ja isommat sukat ellei mahdu.

Äiti tilasi syksyllä (kun minulla oli kämmekäsinnostus päällä) itselleen ranteenlämmittimet, mutta normaalia pidemmällä varrella. Samaan vauhtiin niitä ei enää huvittanut tehdä, mutta yllättäen nyt joulun alla huvitti. Seiskaveikasta Nukkumaijat. Ja on sille parikin, vaikka ensin käsitinkin äidistä että tarve on vain yhdelle rannekkeelle.

Novitan Woolia olen ostanut jo joskus aikaa sitten Rinsessa-kämmekkäitä varten. Nyt ne lopulta syntyivät, ja halusivat lähteä lahjaksi. Ai niin, peukalon kavennukset ohjeen mukaisina tuntuivat tiukoilta, joten viimeinen kavennus jäi tekemättä. Eikä tässä vielä kaikki... lisää joululahjapostauksia tulossa.

Mineco 2

2008-12-21T20:04:00.000+02:00

Laitetaas tässä joulun alla vielä yks päivitys, ja jopa jotain valmistunutta. Syksyllä tein Aarrevaihtoon Mineco-kassin (Ravelry-linkki), ja silloin ajattelin, että itselle kans tällainen. Muutama kuukausi meni, ja nyt sitte joulun alla valmistui itselle tämmöinen, ehkä vähän kesäinen, verkkokassi. Minecon ohjeen suunnittelija oli vaihtanut blogiaan sitten edellisen kassin, joten ohje löytyy ainakin Ravelrystä tätä nykyä. Ihan tarkkaan en ohjetta seurannut (tälläkään kertaa), verkkokuviossa on hiven omaa muunnelmaa ja ohjeesta poiketen tein kaksi kahvaa, jotka sopivat paremmin omaan käyttööni.

Rauhallista ja onnellista joulua kaikille!

Silmukkamerkkejä

2008-12-15T18:28:00.004+02:00

Oikeastaan se minun helmeilyinnostus johtui siitä, että halusin palavasti tehdä itselle silmukkamerkkejä. Viime viikolle eräänä iltana sitten harjoittelin niiden tekemistä, ja kyllä ne on kieltämättä harjoituskappaleen näköisiäkin - eikä vähiten siksi että käytin kaikkein rumimpia helmiä mitä multa löytyy. Ajattelinpahan vain, että harjoitukseen ne luottaa, ja toisaalta viimeksi pitsihuivia vääntäessäni kaipasin nimenomaan värikkäitä ja erivärisiä merkkejä. Oli nimittäin helpompi hahmottaa missä kohtaa valtavaa huivia oli menossa, kun näki, että nyt tulee se punainen merkki, jolla aloitin koko huivin, eli nyt ollaan keskellä... Joka tapauksessa osa merkeistä on ollut testikäytössä, ja tietenkin ekana sattui sellainen maanantai-kappale, joka hajosi heti eka kierroksella. Nyt olen sitten vaihdellut silmukkamerkkiä kesken työn, ihan vain koska työssä tarvitaan vain yks merkki ja haluan testata irtoaako muut liitoksistaan.

Väriä näistä merkeistä ainakin löytyy. Ihan hävettää esitellä näitä, koska ei nämä todella mitään priimaa ole. Mulle kuitenkin sopii, ja ajaa sen asian mihin tarkoitinkin. Ehkä joskus myöhemmin taas kauniimpia helmi-kokeiluja. Jouduin tilaamaan äidille Kauhavan Kangas-aitasta paperinarua. Koska mulla kävi sääliksi se yksinäinen paperiini-vyyhti, tilasin sille kaveriksi tällaista Esito-huopalankaa. Kannattaahan se hyödyntää, jos kerran postikulut joutuu joka tapauksessa maksamaan, eikö? Lanka on ihanaa ja tosi pehmeää, mikä oli mulle yllätys. Aiemmat kokemukset huopuvista langoista on aika karheita.

Bintje-sukat

2008-12-04T17:22:00.000+02:00

Jatta on tehnyt kauniin ohjeen polvipituisille pitsisukille. Ohje on Kotiväki-langalle, mutta olen tehnyt kotiväestä Söderat, enkä käytössä pitänyt langasta. Tai sitten vika on minussa, ja tein vaan tyhmyyttäni väärän kokoiset sukat. Joka tapauksessa en halunnut tehdä Bintjeä Kotiväestä, vaan villalangasta, lankana siis Hjertegarn Ciao Trunte. Ja ruskeat, halusin ehdottomasti ruskeat sukat.

Kulutus oli hieman yli kaksi kerää. Meidän keittiövaaka on mennyt iloisesti sekaisin, eikä muutenkaan ymmärrä alle 50 g mittojen päälle mitään, joten tarkempaa kulutusta en osaa sanoa. Puikot 2,5 mm.

Ciao Trunte oli muuten aivan käypää ja miellyttävää lankaa neuloa, mutta ikäviä yllätyksiä siitäkin löytyi. Ei onneksi enempää, kuin tämä yksi kuvassa näkyvä kohta. (Sivumennen sanoen Novitan langoissa noihin on kyllä saanut tottua, eli ei kai pitäisi valittaa.)

Kantapäässä ja kärjessä hieman sovelsin oman pääni mukaan. Toistaiseksi en ole laittanut sukkiin kuminauhoja, kuminauhakujat kyllä tein, joten tarvittaessa lisään ne.

Minä en muuten varsinaisesti ole mikään sukkafani. Kun aloitin näitä sukkia, huokailin mielessäni, että mikä järki on kutoa sukkia 2,5 mm puikoilla, eihän ne valmistu ikinä. Valmistuipas, ja koska nää on jo toiset polvisukat tälle vuodelle, niin täytyy kai sanoa, että kauniit sukkaohjeet on vieneet minut mennessään. Huomasitteko tuossa aiemmassa lankaostos-postauksessa, olin jopa ostanut lankaa aikomuksenani neuloa sukkia!

Nyt on puikoilla jotain - ei kuitenkaan sukkia - joka päätyy ehkä pukinkonttiin ja pääsee esittelyyn joulun jälkeen.

Kiitos vielä Jatalle ohjeesta!

Vihreä hihatin

2008-12-02T19:52:00.000+02:00

Tää hihatin, tai bolero tai mikä ikinä tää nyt onkaan (shrug, mutta eihän se oo suomea), syntyi kotikäyttöön tarpeeseen saada iltaselle joku lämmike päälle. Inspiroiduin taas siitä Hetaleita poropeukalolle -kirjasta, ja kaivoin lankalaatikosta muutaman vuoden takaista Novitan Poppia. Siinä vaiheessa aloin lukea ohjetta tarkemmin ja huomasin, että ohjeen mukaan tää tehtäis tasona koko höskä, ja selässäkin silmukat enste pääteltäis ja sitten ommeltais kappaleet yhteen. Minä totesin itsekseni, että eihän siinä ole järkeä, jos hiha-osan kerran voi tehdä valmiiksi pyörönä, ja selkäosan yhdistämisestä saa paljon nätimmän kolmen puikon päättelyllä. Ja minä inhoan kappaleiden ompelemista yhteen, enkä koskaan tiedä miten se tehtäis kivasti ja nätisti.

Ja koska myös silmukkamäärät, lisäykset ja kavennukset on omaa keksintöäni, voinen kai puhua että ohje on omani.

Vähän tiukka tästä tuli, joten olis silmukoita saanut olla vaikka enemmänkin, mutta sopii siihen kotikäyttötarkoitukseen, mikä alunperinkin oli ajatuksena.

Lankaostoksia Menitassa

2008-11-30T17:28:00.004+02:00

Näiltä korkeuksilta ei kovin usein käydä Helsingissä, eikä varsinkaan ehditä siellä lankakaupoille. Nyt kuitenkin ehdittiin, kiitos siitä autolliselle työtoverille. Ostohaluja hillitsi se, että kaikki piti saada mahtumaan paluumatkalle laukkuun ja lentokoneeseen. Menitassa käytiin kuitenkin - onneksi - jo reissun ensimmäisenä päivänä, joten loput ostokset saattoikin sitten suhteuttaa langan määrään. Poikkeuksellisesti viivyin työmatkalla nimittäin lauantaihin saakka ja käytin lauantain kiertelemällä keskustassa. Langoista suunnittelin syntyvän sukkia, hanskat ja jotain huovutettua, ehkä kassin. Lopputulemana voin vain sanoa, että kylläpä oli kolmen päivän matkan jälkeen ihana päästä omaan sänkyyn! Oma koti kullan kallis. Tänään ripustin jouluvalot ikkunoihin, tervetuloa joulu! (Ja tänään myös päätin luopua joulukorttien askartelusta. Se veis liikaa neulonta-aikaa näiltä uusilta langoilta.)

Koruilua

2008-11-26T18:07:00.000+02:00

Minä innostun helposti uusista jutuista, tosin aina se innostus ei kestä kauaa. Tällä kertaa tilasin ystävän kautta itselleni sellaisen aloita-paketin koruihin. Sain paketin toista viikkoa sitten ja heti alku-innostuksessa tein muutamia korusettejä.

Ja tähän viimeiseen koruun on ostettu lisää helmiä Sinooperista, kun ne aloita-paketin helmet alkoivat jo loppua.

Tämmöistä tällä kertaa. Neulottukin meillä on, jotain jopa valmista, mutta hankalaa kuvattavaa. Ainakin näin pimeällä. Minä kärsin nykyään paljon enemmän pimeästä kuin aiemmin asuessani Rovaniemellä, joka sentään on Lappia ja jossa on oikea kaamos. Johtuu varmaan siitä, että Rovaniemen aikoihin olin opiskelija, ja pääsin sentään joskus valoisallakin ulos.

Sininen huivi

2008-11-23T14:17:00.004+02:00

Muutamia vuosia sitten tein itselleni Clapotiksen liukuvärjätystä vironvillasta. Se oli suurin piirtein epäonnistuinein huivi ikinä, ja nimenomaan langan takia. Huivi oli muuten nätti ja kiva, mutta valitettavasti minä en kestänyt viedä sitä lähellekään kaulaani, koska lanka on niin karheaa. Clapotiksesta jäi melkoinen kerä lankaa, joka on pyörinyt lankalaatikoissani. Se ei ollut vain puhumatonta lankaa, se suorastaan ärsytti minua pelkällä olemassa olollaan.

Tänä syksynä rupesin suunnittelemaan, kuinka siitä pääsisi eroon. Jostain syntyi ajatus, että ehkä lanka ei olisi aivan niin kamalaa, jos sitä neuloisi yhdessä jonkin muun langan kanssa. Pesuohjeista ei tarttis niin välittää, eihän tuota vironvillaa muutenkaan voi koneeseen työntää. Useiden mallitilkkujen jälkeen syntyi ihan perus-peruskaulaliina, johon uskallan olla jopa tyytyväinen.

Neuloin villalankaa yhdessä Lidlistä hankitun sukkalangan kanssa 4 mm puikoilla. Voisko tätä kutsua jämälankaprojektiksi, vaikka hankin tätä varten uutta lankaa 4 kerää (no kun ne möi sitä sellaisessa 4 kerän pussissa), joista kului vain hieman yli 2 kerää? Nyt on siis kaapissa vajaa kaksi kerää kummallista pätkävärjättyä sukkalankaa. Toisaalta, en ainakaan vielä inhoa tätä uutta lankaa yhtä paljon kuin entistä, joten vaihto sinänsä kannatti.

Liukuvärjätyn ja pätkävärjätyn langan yhdistäminen näyttää minusta kivalta. Tässä pari huonoa kuvaa pinnasta, värit on ehkä lähempänä tuota ylempää kuvaa, vaikka onkin vähän liian kirkas. Ei tää huivi silti minun kaulalleni sovi, menköön joululahjaksi. Ja toivottavasti saaja ei ensi töikseen työnnä tätä pyykikoneeseen.

Ja lopuksi vielä haluan hehkuttaa uuden Ullan ilmestymistä. Kaikki varmaan on jo ehtineet käydä tutustumassa, mutta halusin vielä laittaa tänne kiitoksen koko tekijätiimille. Olen itse neulonut paljon Ullan ohjeilla. Tällä kertaa mikään ohje ei huutanut heti päästä puikoille, mutta kokemuksesta tiedän, että myöhemmin, tarpeen ilmetessä sieltä saattaa hyvinkin löytyä mieleisiä ohjeita. Jotenkin itse yleensä ensimmäisen tsekkaan Ullan tarjonnan, jos alan etsiä vaikkapa sukka- tai huiviohjetta.

Kynttälöiden koristelua

2008-11-12T11:33:00.011+02:00

Edittiä kynttilöiden kohdalla. Sinnittelystä kipeänä ei ole koskaan koitunut mitään hyvää, ei nytkään. Minulla oli tärkeä viikonloppu, nimittäin hyvän ystäväni polttarit. Oltiin kaikki vähän flunssaisia, mutta ei annettu sen haitata. Lauantai-aamuna havahduin yhtäkkiä ikävään piston tunteeseen vasemmassa kyljessä. En antanut senkään haitata, mutta hakeuduin maanantaina lääkäriin, koska kipu ei kadonnut. Rintakivut ei kai ole normaaleja koskaan? Lääkärin diagnoosi oli keuhkoputken tulehdus ja lääkekuuri. Ellei kipu ole maanantaihin mennessä kadonnut, niin tutkitaan lisää. Maanantain ja tiistain sinnittelin kuitenkin töissä, koska olen niin tärkeä henkilö. Tänään olen kotona sairaslomalla. Joka tapauksessa, palatakseni päivän aiheeseen. Vietettiin lauantaina ystäväni polttareita. Koska hän pitää askartelusta ja käsitöistä, ja koska minäkin pidän (ja koska muut eivät vastustaneet ajatusta), niin järjestin meille askartelutuokion. Lakkasimme kynttilöiden pintaan lautasliinoja. Enimmäkseen teimme liloja kynttilöitä, koska ajattelimme, että niitä voisi käyttää kenties häiden koristelussa, mutta lopuista teimme muutaman muunkin. Tässä muutamia kuvia teidän iloksi. Edit. Kynttilät on siis tehty sillä tavalla, että kynttilään siveltiin erityistä kynttilälakkaa (ostin Sinooperista ja toisen purkin Tiimarista), sitten varovasti lautasliinan päällimmäinen kerros päälle (lakkasin osissa, eli en koko kynttilää kerralla). Annettiin kuivahtaa reipas puoli tuntia ja lakattiin päältä uudestaan. Lakan pitäisi estää lautasliinaa roihahtamasta liekkeihin, joten siksi haluttiin lakata kahteen kertaan.

Tää oli oikeesti tosi hauskaa, suosittelen kokeilemaan! Minä ainakin aion tehdä vielä muutaman kynttilän lisää joulun aikaani sulostuttamaan. Nämä palaa silleen kivasti, että lautasliinasta jää sellainen tötterö ympärille, kun kynttilä palaa sisältä.

Ystäväni myös lahjoi minua ja toista kaasoa malttamattomana. Hän oli tehnyt meille huovuttamalla tällaiset ihanat huivit. Kiitos! Huovutus on sellainen juttu, jota mulla on ollut pitkin syksyä tarkoitus kokeilla vielä uudelleen. En ole vain saanut aikaiseksi. Huovutusvilloja kyllä löytyis vielä sen vihkihuopa-projektin jäljiltä.

Tuo viimeinen kuva todistaa, että olen lämmitellyt takan ääressä näin sairaslomapäivänä. Virittelen vielä kynttilät palamaan, hautaudun vilttiin, otan kutimen käteeni ja panen Gilmoren tyttöjen ensimmäisen tuotankokauden dvd:n pyötimään.

Pavonis valmistui!

2008-11-02T14:26:00.007+02:00

Loppuviikko meni vähän niinku sumussa. Torstaina heräsin kurkku kipeänä, mutta päätin, että nyt ei kestä sairastua ja sinnittelin töissä vielä kaks päivää, vaikka tuntuikin, että aivot on aivan tukossa väsyneen olon vuoksi. Lauantai-aamuna sitten myönnyin lopulta ja mittasin kuumeen, ja olihan sitä. Perjantai-iltana sain lopulta pingotukseen tuon muutamaan kertaan vilahdelleen Pavonis-huivin, jonka ohje on siis Sariannan käsialaa. Lankana Teeteen Kamena, kulutus 2 vyyhteä. Muistaakseni nelosen puikot. Lopussa pelkäsin ihan tosissani, että lanka loppuu kesken, ja reunuskaaviosta jäikin pari kerrosta tekemättä. Ihan tyytyväinen lopputulokseen kuitenkin olen näinkin. Huivista tuli muuten sitten pingotuksen jälkeen ihan kunnollisen kokoinen. Koko hieman yllätti minut, mutta ei haittaa. Mitä isompi, sitä paremmin siihen voi kääriytyä lämmittelemään, eikö?

Kuvista näkyy, että tänne tosiaan satoi ensilumen perjantaina. Minun puolesta olis saanut jäädä satamatta, mutta ei siitä sen enempää.

Ja muuten - aloitin lisää ruskeaa, tällä kertaa sukat. Ne ehkä valmistuu tuon huivin kaveriksi joskus, tai sitten ei. En ajatellut pitää kiirettä niiden kanssa.