Minä aloitin kunnianhimoisesti haalareita vuosi sitten. Alle vuoden ikäiselle, tarkoituksena saada vuoden päähän talveksi pojalle haalarit. Pah. Syksyllä totesin, että a) en ehdi saada haalareita valmiiksi ennenkuin ne jäisivät pieneksi b) poika ei edes tarvitse villahaalareita, koska välipukuja on kaapissa vaikka kuinka monta ja kaikkein tärkeimpänä c) minua ei enää kiinnosta yhtään tehdä niitä.
Tuloksena tästä pohdinnasta syntyi villahousut, jotka nekään ei istu kunnolla. Olkoon.
Hyviäkin puolia asiaan liittyy: nimenomaan villahousuillehan meillä olikin tarvetta, ei haalarille. Olen yläasteella kutonut tällaisen söpön lapsen villatakin. Helmineuletta, huolella ja rakkaudella. Säilötty kastemekon kanssa odottamaan käyttäjäänsä, ei puhettakaan, että tätä olisi lahjoitettu kenellekään. Nyt käyttäjä on viimeinkin kasvanut villatakkiin sopivaksi. Malliltaan takki on leveä, niinkuin 90-luvun vaatteet yleensäkin. Ei haittaa. Olen vieläkin ylpeä saavutuksesta.
Ai niin, villahousujen lankana Nalle, takista en tiedä mutta vähän veikkaisin että Nallea saattaisi sekin olla.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti