Unipupu

 

Ompelukonetta on kesän aikana tullut pariin otteeseen käyteltyä. Minä meinasin ensin mennä kauppaan ostamaan halittavaa unimumeloa muksulle, mutta en sitten mennytkään. Selasin jotain kirjastosta lainattua kirjaa (jonka jo palautin enkä valitettavasti muista nimeä), ja inspiroiduin. Kaivelin laatikosta kankaita ja ompelin pienelle unipupun.

Onhan siinä pieniä puutteita, kuten miksi ihmeessä noin pulskalla pupulla on noin rimpulat jalat? Poika 1-vee ei kuitenkaan ole huomauttaunut epäsuhtaisesta pupusta, joten kai siitä ihan hyvä tuli :) Ei vaan, oikeasti olen tosi tyytyväinen. Ikinä ennen en ole mitään pehmolelua tehnyt ompelemalla, ja minusta tämä onnistui hämmästyttävän hyvin ekaksi yritelmäksi. Kaavoja ei ollut, suttasin lehden aukeamalle vähän muotoja ja leikkasin sitten. Kangas oli jotain vanhaa hametta tai puseroa (ei voi tietää, kun oli valmiiksi leikattu paloiksi) ja sopi erittäin hyvin tähän tarkoitukseen. Tai siis minun mielestä oli ihanan pehmoinen ja sopiva.

 Ja tätä mieltä loppukäyttäjä on äitin pupusta. Leiki sinä vain äiti pupulla, minä en ehdi. Maailma odottaa!