Oikein nurin

Pitkä hiljaisuus. Kesä. Ihana kesä. Kesäloma. Syksy. Jotain on tehtykin, pitkin kesää. Kuvaaminen vain on jäänyt, kun olemme eläneet matkalaukkuelämää. Jospa tässä pikkuhiljaa kuviakin alkaisin tipahdella blogiin. Uusin ihastukseni on ristipistot. Käytin netistä saatavaa ilmaista ristipisto-ohjelmaa Stitch, jonka opettelussa kyllä menee aikaa, mutta muuten olen kohtuullisen tyytyväinen, ainakin toistaiseksi. Tällä hetkellä tehtynä on... öh, noin 7 %. Teen siis pojan 1-vuotiskuvasta ristipistotaulua. Saattaa kestää jokusen vuoden. Lisäksi olen lukenut Kaisa Ikolan Suomen ensimmäisenä neuleromaanina markkinoimaa Oikein nurin -kirjaa. Tämä kirjahan on julkaistu pelkästään pdf-muodossa, koska kustantajat eivät valitettavasti innostuneet asiasta. Kaisa julkaisi sen toukokuussa, mutta pääsin lukemaan sen vasta nyt, koska en osannut päättää, miten korvaisin kirjan lukemisen. Kaisa edellyttää kaikilta lukijoilta jonkin hyvän työn tekemistä, rahan tai käsityön lahjoittamista hyväntekeväisyyteen, verenluovutusta, oman ajan antamista vapaaehtoistyöhön... Vaihtoehtoja oli liikaa, enkä osannut päättää ennenkuin nyt. (Niin, lopulta osuuteni meni MLL:lle.) Luin juuri viimeiset sivut, ja itse tykkäsin. Tarina tempasi mukaansa niin, että oli vaikea irrottaa katseensa näytöltä, vaikka pakko oli, kun on tätä muutakin elämää.